Vähän taustaa
Nuorena poikasena sitä tuli liikuttua kavereiden kanssa reilusti, mutta koskaan en innostunut mistään lajista sen enempää. Ihan kersana, silloin kun päätä koristi vitivalkoinen luonnonkihara tukka, fanitin kovasti Lasse Vireniä, mutta ei sekään sitten kuitenkaan sytyttänyt mihinkään suurempaan. Liikuntaa tuli yläaste-ikään asti vielä mukavasti, mutta sitten oli pakko opetella väkisin tupakin poltto ja muut järkevät harrastukset. Tupanski maistui ja liikunta ei. Cooperin testissä tykitin koulussa ja armeijassa aina sen 2000-2300m., jonka jälkeen keuhkot olivat karrella ihan tosissaan.
Armeijan viikonloppulomilla oli aina ohjelmassa pari tuntia sählyn peluuta kavereiden kanssa lauantai aamuisin, tupakkitauon kera luonnollisesti. Näihin aikoihin päässä syttyi ensi kertaa ajatus kunnon kohentamisesta, kun tuon kaksituntisen jälkeen meni aina koko päivä toipuessa. Pidättelin kuitenkin kunnon kohentamista aina armeijan loppuun asti, kunnes siviiliin päästyäni aloitinkin lenkkeilyn. Samoihin aikoihin sähly muuttui vakavammaksi salibandyksi kavereiden kesken ja noihin aikoihin sitten aloitettiin peluut oikein 6-divisioonassa. Elettiin n.90-luvun puoliväliä. Tähän väliin voin mainita, että kyseessä oli todella kova porukka, koska seurahistorian ensimmäinen nousu sarjaporrasta ylemmäksi koettiin viime keväänä 2015! Kehitys alkoi minun jäätyä pois n.8v. sitten. :-)
Salibandyn sivussa lenkkeilin jonkin verran, mutta järkeä ei siinä touhussa ollut paljoakaan. Aina täysillä sekä pelikentillä että lenkeillä, vaikka painoa oli jokusen kilon päälle 100. Paikat huusi hoosiannaa ja polvet olivat kovilla. Polvet sitten onkin operoitu kolmesti, mutta vasta painon pudotuksen ja salibandyn lopettamisen jälkeen ovat pysyneet kunnossa.
![]() |
| Suomalainen sotilas v.1995 |
Pirkan tapahtumista olin kuullut aina paljon, koska vanhempani osallistuivat niihin useasti. Isä hiihti useasti hiihdon, polki ja souti, mutta kävi kait joskus hölkänkin. Äite on myös osallistunut innolla näihin kinkereihin ja sen lisäksi aina kehuskeli erinäisillä hölkkämitaleillaan. Näitä sankaritarinoita kuunneltuani innostuin ajatuksesta osallistua pirkan hölkälle vuosituhannen vaihteen jälkeen. Pari kertaa kävin kuolemassa pirkan hölkällä ja se todellakin tuntui pisimmältä mahdolliselta matkalta minkä ihminen voi suorittaa.
Salibandy porukan saunaillassa kaverin kanssa lauteilla istuessa löimme vedon maratonin suorittamisesta ennen 30v. synttäriä. Veto tuntui heti seuraavana päivänä virheeltä, mutta lopulta se kantoi 2005 Helsinki city maratonille.
Maratonit alkavat
2005 HCM-projekti alkoi hyvissä ajoin talvella 2004 ja lenkillä kävin oikeasti ja säntillisesti. Jotain järkeä oli harjoittelussakin jo, kun pidemmät lenkit tuli tehtyä maltillisesti. Into oli kova ja maraton oli mielessä kaiken aikaa, kunnes sitten lopulta lähtölaukaus kajahti. Matkaan lähdin tuolloin sillä ajatuksella, että neljään tuntiin on mentävä. Matka eteni kohtuudella vähän yli puolen, jonka jälkeen taas taisteltiin pirkan hölkästä tuttuun tyyliin. Lopputulos 4.31 ja pelko henkiin jäämisestä oli läsnä, koska sen verran pahalta tuntui. Ainoa hyvä asia oli vedon voitto, kaikki muu oli täysin painokelvotonta mietintää. Varmaa oli parin tunnin verran, että ensimmäinen ja viimeinen maraton tuli tehtyä samalla kertaa, kunnes kotimatkalla goodybagista löyti Tukholman maratonin esite.
![]() |
| Mieli virkeänä kohti maalia |
2006 oli sitten vuorossa Tukholman maraton, mihin oli panostettu entistä enemmän ja neljän tunnin alitus oli taas kirkkaana mielessä. Lähtölaukaus kajahti taas ja puoiväliin meno maistui, mutta sitten taas oli vuorossa ne tutut "pirkan hölkät". Lopputulos 4.24. Nyt sentään oli selvää, että ensi vuonna taas uudestaan.
2006 syksyllä jäin poikamieheksi ja edessä olikin sitten hieman tuskaisen avioeron jälkeen ensin talven yli selviäminen ja sitten kevät-kesä 2007 enemmänkin tuli kalasteltua ja hemputeltua pitkin kyliä, kunnes sitten alkusyksystä eräässä hienossa "yökerhossa" Nokialla eteen sattui pieni tumma erittäin nätti tyttönen, joka sitten muutti lopulta elämän paremmaksi kuin mitä se ikinään on ollut. Kaikkihan varmasti tuntevat vaimoni, eiks ni? No, tämä kohtaaminen sitten johti siihen, että ryhtiä oli löydyttävä tai muuten ei olisi mitään saumaa edes koittaa pysyä tämän ikiliikkujan mukana hetkeäkään. Syksyllä oli sitten lähdettävä näyttään Anulle, että kyllä sitä tässä hölkätty on ja ilmoittauduin Finlandia maratonin puolikkaalle, Anun juostessa kokonaisen. Puolikas sujui hyvin ja tulos oli hieman alle 1.50, mikä yllätti itsenikin. Finlandian jälkeen Anu kosiskeli lähtemään hänen kanssaan Ahvenanmaan maratonille myöhemmin syksyllä. Ajattelin kuolevani, jos suostun ja pelasinkin korttini fiksusti lupautuen lähtemään maratonille, jos tuttu pirkan hölkkä menisi hyvin. Varmaa oli, ettei moinen matka kovin hyvin sujuisi, mutta silti lähdin tekemään parhaani. Pirkan aikani parantui edellisestä tunnin verran ja edessä oli Ahvenanmaan maraton. Itse ihmettelin kuntoani, mutta rakkaus se varmasti siivitti hyvään tulokseen.
Ahvenanmaalla putosin Anun kyydistä luonnollisesti heti, mutta jatkoin matkaa päättäväisesti, ja vaikka polveni pamahti toistaiseksi viimeisen kerran pari kilometriä ennen maalia, ylitin viivan parantaen aikaani yli puolituntia. Maraton numero 3 hoidettu, polvi täysin romuna, paluumatka laivalla vessassa istuen, mutta silti niin onnellisena. :-)
Homma alkaa muuttumaan
2008 alku meni polvea kuntouttaessa, mutta edessä oli sitten jo vähän erilaista menoa. Vuoden saldoksi maratoneista jäi kunnioitettavat 5kpl ja pari uutta enkkaa, mutta vielä tässäkään vaiheessa en ollut edes kuullut mistään 100+ kerhoista tai muista hullutuksista, halusin vain osallistua ja koitella rajojani. Samaisena vuonna Anu sitten alkoi puhumaan osallistumisesta 100km juoksuun, kun sukulaismies Italiasta oli monesti kehunut kuinka hienoa hommaa se olisi. Satkulle siis, mutta vasta ensi vuonna!
Eka ultra
Elettiin siis vuotta 2009 ja vuorossa oli ensimmäinen ultramatka 100km Perniössä. Viivalla ei paljoa päässä liikkunut, mutta varmaa oli ettei helppoa tulisi olemaan. Ja niinhän siinä kävi, että ihan hirvittävä kokemushan se oli. Molemmat oltiin Anun kanssa sitä mieltä, että hieno oli kokeilla, mutta eiköhän yksi kerta riitä. Tämä päätös sinetöitiin n.75km kohdalla. Maaliinkin oikein päästiin loppuajan ollessa hiukan alle 11h. Maalissa tunteet olivat pinnassa ja tippa tuli linssiin.
Pari päivää kului maaliin tulosta, kun päätimme osallistua ensi vuonna uudestaan. :-)
![]() |
| Ekaa kertaa Perniössä |
Perniöstä jäi kyllä hyvät ja rakkaat muistot. Suomi-juoksu juostaan jatkossa muualla.
Määrät kasvavat
2009 suoritin Suomi-juoksun lisäksi 4 maratonia ja kasassa olikin sitten jo toistakymmentä suoritusta. Anulla olikin jo muutama enemmän ja siellä päässä taisi kyteä ajatus 100+-kerhoon pääsy. Itse en tuolloin edelleenkään edes miettinyt moisia. Itse asiassa vasta Anun suoritettua 100 maratonia muutama vuotta myöhemmin aloin miettiä, että kai määki ku muukki.
2010 maratoneja kertyikin sitten jo 11 yksi ultra mukana. Tuona vuonna kävimme ensi kertaa Honolulussa, jonka jälkeen päätimme puhua tiimiläsille sinne menosta 2015. Myöskin Team Rahola rekisteröitiin keväällä 2010.
![]() |
| 2009 syksyllä Team Rahola on juuri saanut nimensä |
Alkuun oli siis päästy ja paljon kuljettiin Anun kanssa ympäriinsä ja myös tiimiläisiä alkoi hypätä jouselle yhä enemmän. Maratoneja kertyi vähän niin kuin vahingossa ja sitä kautta hienon hienoja kokemuksia. Näissä maratoneissa ja muissa juoksuissa on parasta hyvät ystävät, joita on matkan varrella tullut paljon.
![]() |
| Tämmösellä ryhmällä liikkuessa tulee ihan huomaamatta maratoneja |
2013 koitti hieno hetki, kun rakas vaimoni sai 100 maratonia täyteen huhtikuussa Tuusulanjärven maratonilla. Anun pitkäaikainen tavoite täyttyi ja viivan ylitys oli tunnetta täynnä. Tuon jälkeen itse sitten aloin laskemaan, josko sitä eläisi tarpeeksi pitkään, jotta voisi saavuttaa 100 maratonin rajan.
Lupaus vuodelle 2015
2014 lopussa mainitsin tiimilenkillä, että pitäisikö sitä kokeilla saada 100. maraton suoritettua Honolulussa 2015. Tässä kohtaa suorituksia oli niinkin paljon, ettei 2015 vuodelle jäänyt kuin 20 maratonia. Tämä siis on minun kunnolle todellinen koitos, koska en ole mikään kestävyyskone. Pienen tuskan nosti pintaan se, että halusin 100:ta maratonsuorituksesta 25 olevan pidempiä matkoja. Nyt siis piti suorittaa 14 maratonia ja 6 pidempää matkaa vuodessa, koska tiimiläiset eivät enää antaneet periksi, vaan suorastaan vaativat sadatta Honolulussa joulukuussa 2015.
Kohti maalia
Alkusyksystä ajattelin laittavani itseni oikein jonkinmoiseen kuntoon, kun kerran oikein juhlajuoksu olisi tuo Honolulun maraton, mutta pitkin kesää ja syksyä aina pidempiä matkoja juostessa tahtoi persus ja takareidet mennä tukkoon ennen kokemattomalla tavalla ja lopulta lokakuun lopulla naksautin selkäni, joka sitten vaati hoitoa. Myös samalla selvisi syitä noille jumeille. Hyvään kuntoon en itseni saanut, mutta selvitin onneksi Honolulun maratonin kunnialla läpi.
Missään vaiheessa en ajatellut sadannen maaliintulon hetkauttavan minua mitenkään, koska sehän olisi vain yksi suoritus muiden joukossa. Maaliin päästyäni sitten alahuuli väpättäen ja itkua niellen etenin kohti mitalien jakoa ja samalla tuli selväksi tämän olleenkin paljon isompi asia minulle mitä ikinä sen kuvittelin olevan.
![]() |
| Ennen starttia |
Maalissa sain tiimiläisiltä onnitteluja ja Anu antoi minulle lukon mihin oli kaiverrettu 100. maraton Markus 13.12.2015, jolla saisin lukittua tilanteen tuonne tapahtumapaikalle. Samalla päätin tarjota kaikille jotka tulevat lukitsemaan tilannetta kanssani lukon tarkastusmatkan tulevina vuosina Honoluluun. Tarviihan sitä käydä tarkistamassa onko lukko pysynyt tallessa. Päätökseni aion pitää ja ilmoitan asianosaisille hyvissä ajoin ennen matkan alkua.
![]() |
| Lukko paikoilleen |
Kaikenlaista
Sata maratonia vaati 101 yritystä. Keskeytys Masokistin unelmassa 2012 vähän puolivälin jälkeen
Nopein maraton 3.08.43 Tukholma 2011
Hitain 6.19.43 Vaarojen maraton 2014
17. eri maassa
28 ulkomailla
25 pidempää matkaa, pisin Oxroad 100mailia 18.58.28
Meidän perheen 100+-kerholaiset pääsivät sinne molemmat alle nelikymppisinä
Kiitos kaikille kenen kanssa olen saanut matkan varrella jakaa näitä suorituksia!!!!
Markus
