Quantcast
Channel: Team Raholan sivut
Viewing all 931 articles
Browse latest View live

Cooper ja T&H

$
0
0
Syksyn Cooperin testiin voi alkaa valmistautumaan! Testi suoritetaan tuttuun tapaan Lamminpään kentällä ja rataa kierretään veren maku suussa 31.8. ja tarvittaessa 7.9. klo 18.00 alkaen. Kaikki ovat jälleen tervetulleita, eikä maksa mitään!

Syksyn tipaton ja herkuton on 21.9. - 18.10. 2€ maksulla pääsee mukaan! Anulle tieto ja maksu. Maanantaina 19.10. saa herkutella, jos matkan varrella tulee kiusaus on mahdollisuus käyttää yksi jokerikortti. Tämä jokeria ei ole tarjolla tammikuussa.

Kokous Ma 21.9

$
0
0
Tiimin kokous Ma 21.9. klo 17:00 Tesoman Uimahallilla.(yläkerran kabinetti)
Aiheena kokouksessa uusi ajanottojärjestelmä ja vuoden 2016 tapahtumat.
Paikalle toivotaan saapuvan hallituksen ja mahdollisimman monen jäsenen.

Kokouksen jälkeen lenkit normaalisti.
Tervetuloa.

Finlandian bussikyyti

$
0
0
Matkaopas Jaervinen kuuluttaa:

Lähtö kohteeseen Lutakonaukio Jyväskylä la 12.9. klo 8:00 ABC Kolmenkulmalta.
Paluu takaisin ABC Kolmenkulmalle, kun kaikki ovat saapuneet maaliin ja valmiit kotimatkaan.(pidetään nimenhuuto)

Hulvattomaan bussiin mahtuu vielä 5 innokasta juoksijaa. Jos et tiedä mitä tekisit lauantaina 12.9 lähde Finlandiaan. Tieto Marille sähköpostilla mari.jarvinen@outlook.com. Viimeiseen hetkeen saakka mahdollisuus päästä mukaan. Maksu matkasta tapahtuu myöhemmin, ilmoitetaan sivuilla jälkikäteen.

HCM 2015 Jarkon silmin

$
0
0
Tein päätöksen Helsinkiin lähdöstä jo viime syksyn puolella. Helsingistä tulisi minulle vuoden 2015 ”the Maraton” ja siellä yritetään parantaa Valencian hivenen pettymysaikaa 4h19min. Varsinaisesti homma otti ilmaa alleen alkukesästä, jolloin tiimin El Presidente Markus lupautui toimimaan minulle 4:n tunnin jäniksenä, jos lupaudun ensin hoitaan Pirkan soudut alta pois. Tavoite kuulosti alusta pitäen utopistiselta, sillä matkavauhti 5.35min/km liikkuu lähellä puolimaratonenkkaani. Vielä, kun kesä alkoi viikkoa ennen h-hetkeä ja juoksupäiväksikin oli luvattu tukalan kuumaa, oli soppa valmis. Tuntui, että jännitin juoksua enemmän kuin ensimmäistä maratonia tai ensimmäistä ulkomailla juostua maratonia. Tämä kertoo tosin vaan siitä, että latausta oli ilmassa.
#Maratonpäivänlook
Maratonpäivä oli aurinkoinen, niinkuin pelkäsin. Pääsin Anun ja Markuksen kyydillä Helsinkiin ja oma perhe saapui kannustamaan myöhemmin paikan päälle. Numerolaput tuli hakea exposta klo 13 mennessä, joten Helsingissä oli rutkasti aikaa jännittää kisan starttia. Kävin jälleen katsomaan maalin ennen lähtöä ja viestittelin kotiin, että olen 18.59 täällä. Markuksen kilpailunumero 1666 oli pelottavan pahaenteinen, kohta olisi peto irti.

Asetuimme lähdössä 4 tunnin suorittajien sekaan, hivenen kisajärjestäjien jänisryhmän perään. Ensimmäinen espresso love –geeli naamaan ja liikkeelle. Olin jättänyt sykemittarit ja muut tekniset apuvälineet kotiin ja luotin täysin Markuksen määrittelemään matkavauhtiin. Juoksu lähti tunnustellen käyntiin, väkeä oli runsaasti ja baana varsin kapea. Puikkelehdimme autojen seassa omalla merkatulla kaistallamme, nopeammat mukaanlukien Niina ja Mono-koira jolkottelivat ohitse. Markuksen kellottamat kilometrit olivat varsin tarkkoja. Noin 4 km:n kohdalla ohitimme 4.00 h:n jänisryhmän ja sovimme Markuksen kanssa, että se oli viimeinen kerta, kun heidät näemme. Vauhti kasvoi, 5-10 km välillä keskivauhti oli 5.33min/km ja 10-15 km välillä jo 5.20 min/km. Itselle vauhti tuntui hyvältä, Markus toppuutteli intoa ylämäissä ja käski painaa kaasua vasta alamäkeen.

Lauttasaaressa n. 10 km kohdilla huomasimme myös Minnan, Jennan ja Viljamin. Vauhti pysyi hyvänä ja ero jänisryhmään kasvoi. Markus arvioi sataman seudulla, että ollaan puolisen kilometriä heidän edellään. Lämpö ja matka tekivät kuitenkin tehtäväänsä. 15-25 kilometriin vauhti pysyi hyvin suunnitellussa, mutta tuon jälkeen askel rupesi hivenen painaan. Markus laittoi minut ennen kolmeakymppiä kävelemään muutaman kerran noin 50 metrin matkan ja samoin huoltopisteillä tuli käsky kävellä. Mielestäni viisas veto, sillä meillä oli edelleen hyvää jänisryhmään nähden ja edessä oleva matka oli vielä pitkä.

Kolmenkympin paikkeilla alkoi vasen pohkeeni muistutella itsestään ensin pienin krampein ja muutamaa kilometriä myöhemmin hieman suuremmin krampein. Elettiin ratkaisevia hetkiä, sillä kilometrivauhtini olivat kilpailuni hitaimmat näillä main. En pystynyt juoksemaan täysipainoisesti alamäkiä ja jänisryhmä saavutti meitä kilometri kilometriltä. N. 34 kilometrin kohdalla ylämäessä Markus tokaisi, että älä vaan katso taaksesi. No en katsonut, mutta liki samassa hetkessä 4.00h:n jänisryhmä vyöryi oikealta ja vasemmalta ohitseni, ei ollut mitään saumaa päästä siihen kyytiin mukaan. Pieni pettymys valtasi mielen, että näinkö jälleen hyydyn loppumetreillä ja menetän tuhottomasti aikaa kävelypätkissä. Markus tarjosi parit suolatabletit ja sovimme, että otamme 4.05 torjuntavoiton tästä juoksusta. Kramppien helpotettua pääsin jälleen juoksurytmiin kiinni. Jänisryhmä oli edessäni horisontissa koko ajan ts. matkavauhtini oli jälleen oikeansuuntaista.

Matkanteko oli nyt runttaamista, mutta onneksi kilometrit vähenivät koko ajan. Markus piti minut hyvin ajantasalla, että mahdollisuudet neljän tunnin nettoaikaan on olemassa (pääsimme lähtemään aluksi noin 1,5 minuttia kärjen perään). Loppumatkassa kärsin nestehukasta, sillä join jokaisella juomapisteellä vähintään 2 mukillista nestettä ja lisäksi Markus täytti n. desin juomapulloni nesteeksi huoltopisteiden väliksi. Neljässäkympissä kyselin Markukselta hivenen epäuskoisena joko se 4 tunnin juna meni ohitse, kun jänisryhmää ei enää näkynyt edessä, Markus totesi: ”että nyt kun vedät 2200 m:n cooperin, niin se on siinä”. Itse asiassa tuo oli juuri niin konkreettinen havainnollistus, että sitten mentiin. Viimeiset pari kilsaa juoksin samaa vauhtia kuin n. 15-20 kilometrin paikkeilla ts. sain aivan uuden vaihteen silmään.

Viimeiseen huoltoon Markus antoi ohjeeksi, että jatka vaan, hän täyttää juomapullon ja heittää kylmää vettä viilennyksenä niskaan. Stadionin torni näkyi jo, matkaa ei voinut olla enää paljoa. En ollut tietoinen kellosta, mutta uskoin, että mahdollisuudet olivat edelleen, sen verran innoissaan Markus kannusti nyt. Epätodellisesta oli tulossa totta. Aurinko paistoi vasten kasvoja ja lopussa oli paljon kannattajia, juoksu kulki ja sain selkiä kiinni. Stadioninportista sisään ja sisäradalta lyhin mahdollinen reitti maaliin, se oli siinä. Ensimmäistä kertaa sain maratonilla itsestäni kaiken irti, sitä lähdin jänisjuoksusta hakemaankin. Ja aika näytti Markuksen kellon mukaan 3:59.55! Harvoin olen itseeni tyytyväinen, mutta tuolla hetkellä olin, makasin edelleen tartanilla mutta tiesin että iso tavoite oli nyt saavutettu. Toki edelleen jännitin, että olisiko myös virallinen nettoaika alle neljän tunnin.
Raatona maalissa, pt:llä oma jännitys kellon kanssa
Nämä ovat niitä hetkiä, joiden takia kannattaa raskaan työpäivänkin jälkeen lähteä lenkille. Markus auttoi minut tolpilleni ja lähdimme pokkaamaan mitalit. Kroppa oli kankea, mutta mieli valoisa. Pienet poseeraukset kuvaajille ja katseet katsomoon, missä toivoin kannatusjoukkojeni olevan. Lapset ja Minna löytyivät viimein stadionilta ulos tullessa. Tästä tuli ehkä hienoin päivä sitten Viljamin syntymän. Tästä on hyvä jatkaa kohti Honolulua.
Mitalien hakuun, eteenpäin elämässä
Onnea Jarkolle enkasta ja hyvästä juoksusta! Hienoa lukea tiimintoiminnan kantavan hyviin suorituksiin.

Pikkujoulut 2015

$
0
0

Aika pistää jalalla koreasti

Team Raholan vuoden 2015 pikkujoulut ovat la 7.11. paikkana Ruby & Fellas, osoite Hämeenkatu 15. Ruokailu alkaa klo 18:30. Pikkujoulumenu selviää myöhemmin, kuten kustannus. Toivottavasti tänäkin vuonna tiimiläiset ovat olleet kilttejä ja joulupukki saapuisi paikalle, joten pieni lahja olisi mukava lisä(maks.5€)

Jottei perinteitä rikottaisi, niin päivä alkaa spinningmaratonilla. Spinning alkaa klo 13.00 ja kestää 3tuntia. Tällä hetkellä paikat on jo varattu, mutta ilmoita itsesi Anulle jonoon. Peruutuksia tulee varmasti!

Kalenterit esiin ja päivä ylös, muista myös laittaa Anulle tieto tulostasi ruokailemaan tai spinningiin! Jos olet ilmoittautunut spinningiin, etkä pääse tästäkin ilmoitus heti Anulle.


Terveisin pikkujoulutoimikunta

Finlandia-kyydin maksuohje

$
0
0
Finlandia-reissun yhteiskyydin hinnaksi tuli 39 € / matkustaja. Maksa matka mahdollisimman pian Team Raholan tilille:

saajan nimi: Sports Team Rahola ry
tilinumero: FI93 4503 0010 0735 61
viitenumero: 9027
 

HUOM! Viestikenttään EI SAA laittaa mitään tekstiä!

Jos maksat itsesi lisäksi jonkun toisen matkustajan kyydin, niin ilmoita siitä sähköpostilla Minna Ylivakerille tai Mari Järviselle.

Juokse Sorvassa 19.9.2015 Tulokset

$
0
0
Naiset 10km
1.Nina SuniTreMk53.24
2.Päivi LinneroTeam Rahola57.35
3.Anna OjanenTeam Rahola57.36
4.Sanni Kataja-ahoTeam Rahola58.22
5.Lea MäenpääTeam Rahola58.23
6.Susanna KukkulaTeam Rahola59.23
7.Kirsi Tuomisto K.-a.Team Rahola1.00:53
8.Teija VirtanenTeam Rahola1.11:15
9.Mona PulstTeam Rahola1.18:55
9.Riina EinolaTeam Rahola1.18:55
11.Kirsi PitkänenTeam Rahola1.20:18
12.Auli NieminenNokia1.25:37
13.Hanna PoutiainenTeam Rahola1.58:05
Miehet 10km
1.Marko KangasmäkiTeam Rahola48.30
2.Juha TorkkeliTampere55.30
3.Simo Kataja-ahoTeam Rahola1.00:53
4.Iiro PoutiainenTeam Rahola1.15:00
5.Jari KurvinenTeam Rahola1.18:20
6.Otto SarinTeam Rahola1.25:01
Naiset ½-maraton
1.Katariina RitalaTeam Rahola1.50:00
2.Piia TorkkeliTampere1.58:47
3.Outi OjalaTeam Rahola1.59:33
4.Minna NurroTeam Rahola2.03:15
5.Heidi TaimiPirkkala2.05:00
5.Nina KeskumäkiTampere2.05:00
7.Tiina HäkkinenTeam Rahola2.17:32
7.Henna VärikoskiTeam Rahola2.17:32
9.Heljä Lundgren-LaineTurku2.21:00
10.Miia KoskinenNokia2.21:35
10.Katri KotilaNokia2.21:35
12.Arja VirtanenTeam Rahola3.04:04
Miehet ½-maraton
1.Matti BorgTreMk1.29:48
2.Simo HeinonenTT2261.36:12
3.Harri RiuttaTeam Rahola1.36:34
4.Jari NieminenTeam Rahola1.54:01
5.Johan GröndahlTeam Rahola1.57:20
6.Kalevi MontelaTeam Rahola2.10:07
Naiset 30km
1.Tanja IlomäkiTeam Rahola2.32:05
2.Päivi NaumanenTreMk2.47:48
Miehet 30km
1.Urpo NaumanenTreMk2.27:40
2.Erkki RintalaTeam Rahola2.41:47
3.Jarmo RintalaTeam Rahola2.41:52
4.Kaj KoivumäkiTeam Rahola2.54:47
5.Kari PoutiainenTeam Rahola4.06:20
Naiset maraton
1.Anu OssbergTeam Rahola4.09:11
2.Nina HyvönenTreMk4.19:33
Miehet maraton
1.Mikko TaussiKKM Oulu3.54:17
2.Markus IlvaTeam Rahola4.08:11
3.Sami PutkisaariIlveksen miäs4.19:33
4.Marko SilvennoinenTeam Rahola4.20:58
5.Markku LausteLiikuttavat4.25:15
5.Timo Tollola100mc.fi/Häjyt4.25:15
7.Olli Laine100mc.fi4.28:35
8.Petri MyllymäkiTeam Rahola4.29:33
9.Petri MononenTeam Rahola4.36:20
10.Vesa Järvenpää100mc.fi4.48:12
11.Jarkko JokelaTeam Rahola4.50:39
12.Pekka MononenHäjyt4.54:00
13.Jorma Kurittu100mc.fi4.57:09
13.Harri Toivonen100mc.fi/Häjyt4.57:09
Miehet 50km
1.Veikko PunkkaTreMk3.59:51
2.Juhani Yli-MarttilaTeam Rahola4.25:11
3.Markku IhonenTreMk4.52:26
4.Petteri HaapamäkiTeam Rahola7.32:40

Huomautukset tuloksista osoitteeseen: ilva.markus@gmail.com

Jungfrau marathon 2015

$
0
0
Olimme muutaman kerran männeinä vuosina katsellut Sveitsissä juostavan Jungfrau maratonin ilmoa ja nyt sitten lähdimme kokemaan vuoristohölkkää. 

Maratonille startattiin Interlakenista, joka on n.500m. meren pinnasta ja maali oli sitten Jungfraun rinteellä n.2100m. meren pinnasta, joten nousuakin oli. Reitti oli suht tasainen aina hiukan yli puolivälin, mutta sitten alkoi tuntumaan. Antaa kuvien kertoa enemmän.

Starttipusu

Tasaista ja mukavaa

Mäkeä jo vähän näkyy




Mäkeä alkoi olemaan ja toinen meistä pystyi jopa nauttimaan niistä. 



Mäissä tuli hikiki



Ilman ollessa ohutta...

Torviakin oli liikkeellä

Kyytiä tarjolla

Maalipusu

Palauttava
Vaikka tosiaan rankka reissu oli, niin siltikin suosittelen joko Jungfrauta tahi jotain muuta kunnon mäkihölkkää. Maisemat on näillä seuduilla tyrmäävät!

Finlandia Maraton 2015

$
0
0
Menneiden vuosien ongelmien ja esteiden jälkeen vihdoinkin oli toteutumassa yksi haaveistani saada juosta Jyväskylässä Finlandia Maraton. Vuonna 2011 olin Team Raholan mukana tapahtumassa kokemassa puolimaratonin tunnelmaa. Silloin jo tykästyin paikkaan ja tapahtuman tunnelmaan. Päätin että täällä vielä juoksen kokonaisen jonain päivänä. Muutama vuosi vierähti ja nyt se päivä koitti ja haaveeni oli toteutumassa.

Sain tällä kertaa kunnian olla matkan järjestäjänä, koska meidän "pääpamput" Anu ja Markus oli tilannut matkan Sveitsiin johonkin ylämäkihaasteeseen. No, tuosta huikeasta reissusta saatiinkin jo nauttia upeiden kuvien kera. Onnea vielä molemmille upeasta suoriutumisesta.

Kaikkien järjestelyjen jälkeen yhteiskyydillä matkaan oli lähdössä 10 tiimiläistä. Toki paikanpäällä meitä oli useampikin, koska osa saapui kisapaikalle omalla kyydillä. Säätiedotuksia tuli seurattua tarkkaan edeltävinä päivinä ja tällä kertaa syksy oli muuttumassa uudestaan kesäksi, koska kisapäivälle oltiin luvattu upeaa ja lämmintä aurinkoista keliä. Aamulla kokoonnuttiin tuttuun tapaan Kolmenkulman ABC:llä ja tsekattiin että kaikki ilmoittautuneet olisivat paikalla. Matkaan päästiin hyvissä ajoin. Aamusumu oli paikon sankka ja loi pientä aaveimaista tunnelmaa aamuun.

Ryhmä Rämä, suuntana tämä
Bussimatka sujui kaikkinensa ongelmitta. Jämsässä oli pakko pitää pieni tauko että päästään helpottamaan tankkauksen aiheuttamaa tukalaa oloa. Samalla saatiin haukata aamupalaa ja juoda kahvit ja teet. Ja nehän maistui kaikille. Perille päästyämme kävin hakemassa kisanumerot kaikille. Pientä säätöä ja sekaannusta oli järjestäjien puolesta numeroissa, mutta hyvin ongelmat selvisi ja kaikki sai kisanumeronsa. Siitä sitten hajaannuttiin pukuhuoneisiin vaihtamaan vaatteita ja valmistautumaan tulevaan koitokseen. Itsellä oli hieman epävarma olo jälleen kerran miten mahdan matkasta selviytyä. Tämä vuosi ei ole ollut ihan helpoin juoksujen kannalta. Työn puolesta valvotut kaksi yövuoroa painoi vielä selkeästi ja väsymys vaivasi. No, näillä mennään jälleen kerran mitä on. Tällä reissulla olin onnekseni saanut mukaan oman "personal huoltomiehen" joka kantoi repun ja juomat sekä toimi huoltajana matkan varrella. Tästä huoltomiehestä otettiin tietenkin kaikki hyöty irti ja sille oli muillakin mahdollisuus jättää geelit ja ylimääräiset vaatteet reppuun. Tätä mahdollisuutta taisi kuitenkin hyödyntää vain Minna.

Sitten oli alkulämmittelyn aika ja siinä musiikin tahdissa kisaajat jumppasivat iloisin mielin. Tunnelma oli jo tässä vaiheessa oikein ihana. Aurinko lämmitti entisestään ja asteita alkoi olemaan jo lähemmäksi 20. Kyllä tarkenee, mietin itsekseni. Jännitys alkoi taas pahentua, koska kuumassa juokseminen ei ole ihan minun vahvuuksiani. Mieltä täytyi vain rauhoitella, että tankattu on ja juotukin niin paljon, ettei pitäisi näiden puolesta ongelmia ilmetä.

Vihdoin päästiin asettumaan porukalla lähtöviivalle. Tsempit toivoteltiin tuttuun tapaan kaikille. Itse asetuin 4:15 jäniksen kylkeen. Ajattelin että jos vaikka tässä kyydissä pysyisi niin olisin tyytyväinen. Lähtölaukaus tuli ja sitten matkaan. Ei ehditty juosta ensimmäistä kilometriäkään kun minun seuraamalta jänikseltä pamahti ilmapallo joka pudotti vielä jäniksen hatun päästä. Jatkoin matkaani katsellen taakseni että sinne se jänö jäi keräämään kamppeitaan. No, en sitten tänään seuraa ketään vaan juoksen omaa juoksua fiiliksen mukaan. Oma Garminkin oli jäänyt kotiin, joten vauhdista saatikka ajasta ei ollut hajuakaan.

Ensimmäinen kymppi oli hieman tahmea. Lämpö alkoi tuntumaan nopeasti. Onneksi reitti oli järven toiselta puolelta katveinen ja virkistävän viileä. Siinä juoksun tuntumaa hakiessa kymppi taittui tahmeudesta huolimatta melko mukavasti. Huoltomies Juhan bongasin n. 10 km kohdalla. Siitä geeli kitusiin ja matka jatkukoon. Toinen kierros oli jo paljon helpompi ja tuntui, että nyt alkaa vatsa kroppa lämpiämään tälle touhulle. Team Raholan joukkoja en nähnyt missään......paitsi Elinan, joka oli tullut yllätyksenä kannustamaan omiaan reitin varrelle. Se olikin todella mieluisa yllätys. Omia on aina kiva nähdä kannustusjoukoissa. Kiitos Elina meidän kaikkien puolesta.

Reitin varrella oli paljon väkeä ja kaikkea oheisohjelmaa. Rummut jyskytti ja musiikki pauhasi pitäen hienoa fiilistä yllä. Yleisö ja huoltoporukka kannusti väsymättä kuumuudessa taivaltavaa porukkaa. Tunnelma oli jotenkin ihan huippu. No, se ehkä aiheutti sen, että juoksu kulki aina vaan paremmin ja paremmin. Matka eteni kohti loppuaan samaan huikeaan menoon. Viimeinenkin kierros kulki ja huoltopisteiden kannustushuudot ja taputukset siivitti matkaa kohti maalia. Maalissa en kuullut omaa loppuaikaa mutta Juha oli tarkkana ja kertoi sen sitten minulle. Jäätiin odottelemaan muitakin maaliin tulevia, mutta märkien vaatteiden viilentyminen alkoi paleltaa ja oli pakko lähteä lämpöiseen suihkuun.
Maalisuora ja missä muruseni on??
Suihkun jälkeen palasimme kisa-alueelle. Juha väläytti mahdollisuudesta palkintoon, mutta en siihen uskonut ollenkaan. Palkintojen jako oli jo käynnissä joten istuimme penkeille kuuntelemaan miten todellisuudessa olin sijoittunut. Naiset 45 v sarjan voitto oli todellinen pommi, sillä en semmoista sijoitusta missään vaiheessa edes kuvitellut saavuttavani. No, pokkasin tietenkin palkinnon ja ruusun iloisin mielin. Porukka alkoi hiljalleen kokoontumaan kasaan ja odoteltiin vielä tosita palkintojen jakoa, sillä meidän joukosta myös Maija-Liisa pääsi perkaamaan palkintopöytää sijoittumalla oman sarjansa toiseksi. Palkintojen jaon tiimellyksessä joukkoon ilmestyi puolikkaiden juoksijat Simo, Kirsi ja Lea. Kaikki hyvävoimaisina ja juoksuihinsa tyytyväisinä. Oli kiva kuulla myös heidän tunnelmat kun ei ehditty ennen starttia näkemään. Kokonaisuudessaan koko Team Raholan ryhmällä oli onnistuneet juoksut takana. Iloisina otettiin tietenkin muutama kisakuva ja sitten olikin jo aika kääntää nokat kohti kotia.

Pokaalinpokkaajat!
Piiritetään Juissi, ettei se katoa!!
Itse en ehkä matkanjohtajana ole ihan niin harjaantunut kun nämä meidän "pää pamput", mutta yhteispelillä saatiin hienosti hoidettua homma kotiin. Niin ja Juhanikin oli tallella ihan koko matkan ajan. Kiitos teille kaikille mukana olleille. Oli taas kerran mukavaa porukalla. Reissusta kuuluu iso kiitos myös Atro Vuolteen bussin rempseälle naiskuskille joka sitkeästi odotteli meitä kisa-alueella koko tapahtuman ajan ja oli hengessä mukana.

Oikein hyvää alkanutta syksyä kaikille!

Kurkistus vuoteen 2016

$
0
0
Vuosi alkaa lähestyä loppua ja aika kaivaa kalenterit ensi vuodelle esiin..
Sitä ennen vielä uuden vuoden aattona juostaan perinteinen pitkälenkki Sorvasta(30km/17km) ja päälle nyyttärikinkerit.Kaikki ovat tervetulleita mukaan vuotta vaihtamaan.

Ensi vuoden tapahtumia ovat ainakin seuraavat:
- Haltin Vaellus kesällä, Anulle nimeä jos tahdot mukaan
- 15-17.7 Hetta-Pallas polkujuoksu, HUOM! ilmoittautuminen marraskuun loppupuolella. Seuraa tapahtuman nettiä ja raportoi asiasta Anulle. Samoin osallistumiset Anulle
- Levin Ruskamaraton 3.9. (pidennetty viikonloppu) Anulle tietoa

ja lisäksi aikaisemmin jo päätetyt
- Tukholma 4.6.
- Ateena marraskuussa

Joten kaikkea kivaa tiedossa myös ensi vuonna!! :D
Matkojen aikatauluja tarkennetaan myöhemmin.

Markon ensimmäinen maraton

$
0
0
Alunperin tarkoitukseni oli juosta ensimmäinen maraton vuonna 2016 jossain ulkomailla. Kun liityin Team Raholaan kesäkuun alkupuolella 2015 huomasin nopeasti muutaman maanantailenkin jälkeen, että Anu oli ylipuhunut minut Anun maratonille.

Heinäkuun alku oli lämmin ja sääennustetta katsottuani totesin, että lauantai tulisi olemaan todella lämmin päivä. Kesälomani alkoi viikko ennen maratonia joten ehdin hyvin valmistautumaan juoksuun. Tankkasin reilusti ja vielä juoksupäivän aamuna join runsaasti sillä päivällä tulisi olemaan n. 25°C lämmintä.

Juoksun startti oli klo 10.00. Olin paikalla noin tuntia ennen. Ehdin hyvin hakemaan juoksunumeron ja vessassakin tuli käytyä useamman kerran. Noin puoli tuntia ennen lähtöä kävin vielä lämmittelylenkillä. Jännitys alkoi nousemaan siinä määrin etten osannut olla paikallani.


Jännitystä ilmassa
Startin hetki läheni ja juoksijat alkoivat kokoontua lähtöviivalle. Mielessä kävi, että mitähän tästä tulee mutta onneksi lähtölaukaus pamahti enkä ehtinyt enempää miettimään. Ei kun matkaan! Muut lähtivät mielestäni aika kovaa matkaan. Itse seurailin sykemittarista omaa vauhtiani. Ensisijainen tavoitteeni oli päästä maaliin mutta aika saisi olla alle 5 tuntia, jotta olisin tyytyväinen. Anu ja Pete menivät vähän matkan päässä edelläni ja ajattelin, että tuohon kyytiin ei parane lähteä ettei tule noutaja. Lähdin matkaan n. 6:15-6:45 min/km tahtia.


Matkaan
Juoksu lähti kulkemaan ihan hyvin ja jännityskin oli hävinnyt jo ensimmäisten kilometrien aikana. Reilun 12km kohdalla selvisi, että olin tankannut hieman liikaa ja Sorvan pätkän vesipisteellä jouduin piipahtamaan metsän puolella. Joka juomapisteellä join silti ainakin mukillisen urheilujuomaa tai vettä. Keli oli tosi raskas. Lämpöä oli vähintään se luvattu 25°C.  Ensimmäinen puolikas sujui ilman ongelmia ja pysyin hyvin tavoitteessani. Puolikkaan aika oli alle 2.20.

Toiselle kierrokselle lähtiessäni matka ei vielä pahemmin painanut jaloissa. Juoksu sujui hyvin ja jouduin useaan kertaan hiljentämään vauhtia, että jaksaisin maaliin. Törmäsin vielä Anuun ja Peteen lähellä Sorvan huoltopistettä ja sanoin, että menohaluja olisi enemmänkin mutta kelin takia täytyy pitää malttia. Vielä n. 33km kohdalla Sorvan vesipisteellä Anna kysyi miltä tuntuu. Vastasin että hyvältä tuntuu muuten mutta jalkoja hieman väsyttää.


Hyvältä tuntuu ja hienoo on!
N.35km kohdalla Jukka oli ohjaamassa liikennettä. Hän tokaisi minulle, että hyvin menee ja n. 7km jäljellä joista seuraavat 4km nousua. Terhin kioskin kohdalle oli tullut pari työkaveria kannustamaan ja sain heiltä vielä vesipullon, josta osan kaadoin päälleni. Siinä vaiheessa alkoi jo kuumuus ja matka viemään veronsa. Kuuluisa maratoonarin seinäkin alkoi jo kurkkimaan. Pitkä ylämäkiosuus tuntui tosi raskaalta ja mielessä oli vain, että eihän matkaa ole enää paljoa, jaxaa jaxaa... Selvitin ylämäkiosuuden jotakuinkin kunnialla. Kun mäki oli takanapäin odotti edessä viimeinen huoltopiste. Se oli loppumatkan paras hetki, kun sai Cokista, urheilujuomaa ja sai vielä kuupalla kaataa kylmää vettä päälle!

Sitten olikin "enää" 3km matkaa jäljellä. Siinä vaiheessa tuli ensimmäistä kertaa mieleen, että pääsisin maaliin asti. Pari kilometriä huoltopisteen jälkeen join vielä oman juomapulloni tyhjäksi. Maaliin oli enää kilometrin verran ja aloin jo miettimään kuinka hienoa on kohta olla maalissa. Eedeni näkyi jo edessäni ja käännyin maalisuoralle. Viimeiset pari sataa metriä juoksin niin lujaa kuin jaksoin. Kaiken tämän jälkeen ylitin vihdoin maaliviivan. Tunne oli aivan mahtava. JES tein sen! Aikani oli 4.38.06 joten pääsin hyvin tavoitteeseeni. Sitten palauttava alkoholiton olut joka muuten maistui aika hyvälle!

Eka takana, monta edessä.
Sitten Eedeniin saunaan...


Kiitos talkoolaisille, juoksijoille ja kaikille reitin varrella kannustaneille! En voinut kyllä parempaa tapahtumaa valita ensimmäiseksi maratoniksi. Järjestelyt olivat aivan ensiluokkaiset, kiitos!



Teksti ja kuvat: Marko S.

Spinningpäivä!!!

$
0
0
Yleisön pyynnöstä jälleen tarjolla 3tunnin spinningpäivää.
Päiväksi on valikoitunut La 28.11. klo 10:30-13:30,
hinta 12euroa. Ilmoittautumiset Nokian liikuntakeskuksen kassalle, paikkoja rajoitetusti!!

Moro Maraton 17.10.2015

$
0
0
Tänään oli vuorossa Moro Maraton rappujuoksu Solo Sokos Hotel Tornissa Tampereella. Edessä oli 442 rappusta ja 25 kerrosta. Tapahtuma alkoi klo 12 ja juoksijoita lähetettiin matkaan ½-1 minuutin väleillä. Oma lähtöaikani oli kello 12:26. Hotellin aulaan saapuessa ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Hotelli Tornilla on 1-vuotis synttäriviikko käynnissä ja sen kunniaksi järjestettiin kaikkien aikojen ensimmäinen rappujuoksu hotellin huipulle. Hotellin korkeus on 88,5 metriä ja samalla se on Suomen korkein hotelli.

Keli oli aurinkoinen, mutta hieman viileä. Itse olin ottanut pienen lämmittelyn ennen juoksua, kun siirryin autolta hotellille. Juoksua ennen tapasin tiimiläisistä Tiian, Annan, Jeren, Markon ja Petrin ja yhdessä odottelimme startteja. Anna toimi tällä kertaa tiimin ”narikkana” ja muut juoksivat. Annakin on ensi vuonna luvannut startata. Oma lähtöaikani oli kello 12:26, mutta pääsin matkaan jo hieman ennen, koska osa juoksijoista ei saapunut paikalle omaan lähtöaikaansa mennessä. Juoksu huipulle tapahtui hotellin hätäpoistumisreittiä eli kierreportaita pitkin. Portaat menivät hotellin sisäpuolella, mutta sisäänkäynti oli hotellin ulkopuolelta.

Näillä on joku ihme sormi salaisuus..
Juoksu meni ihan mukavasti. Urakka oli kova, mutta ei kuitenkaan tuntunut liian raskaalta ja selvisin mielestäni ihan hyvin.  Päivän kärkiajan 1:54 saavutti 2 juoksijaa Jouko Juntunen (Asianajotsto Lehtinen, Sinivaara & Syrjänen) ja Timo Silander (Hämeen Hitaimmat). Naisten nopein oli Netta Malinen ajalla 2:21. Oma loppuaikani oli 02:54 ja se riitti 149 osanottajan joukossa jaettuun 30. sijaan.  Tällä kertaa tiimiläisistä nopein oli Jere ajalla 02:21 ja tämä aika riitti 11. sijaan kokonaistuloksissa. Petrin aika oli 03:10 ja sijoitus jaettu 40:s , Markon aika oli 03:15 ja sijoitus 45:s ja Tiian aika oli 03:28 ja sijoitus 75:s. Ensi vuonna lähden tästä parantamaan ja edessä on varmasti paljon lisää porrastreeniä mm. Pispalan portaissa.

Juoksun jälkeen kävimme suorituksia läpi tiimin kanssa ja otimme yhteiskuvia. Kuvissa oli mukana myös Sokos Hotellin maskotti Onni Orava. Juoksun jälkeen oli tarjolla myös erittäin maistuvaa kalakeittoa ja pannukakkua, kermavaahtoa ja mansikkahilloa.
Onni ja 3 porrasjuoksijaa
Ensi viikon torstaina (22.10.) jatketaan porrasjuoksun merkeissä Pispalan Portaiden kuntotestissä, jossa on virallinen ajanotto. Kaikki mukaan silloin klo 18. Ensi viikon lauantaina itselläni on edessä lisäksi Wihan kilometrit-juoksutapahtuma, jossa osallistun non stop-kisaan. Tapahtuma järjestetään Pirkkahallin ympäristössä. Kaikki mukaan juoksemaan tai kannustamaan sinnekin. Vauhdikasta syksyn jatkoa kaikille!

Videoita ja lisää kuvia suorituksista voi katsoa tiimin Facebook-sivuilta.

Kaksi kolmen tunnin alitusta menneellä kaudella!

$
0
0
-Ensimmäinen alitus tuli lähes kaatosateessa Tukholmassa toukokuun lopulla ja toinen kuulaassa syyssäässä Vantaalla lokakuun 10.päivä

Oli aika testata syksyn juoksukunto. Tätä varten olin ilmoittanut Vantaan maratonille. Hyvin menneet treenit ja alkuvuoden sekä kesän kisat, joiden joukossa mm. Pyhän Olavin maraton heinäkuussa(3.04.23), antoivat itseluottamusta syksyn koitokseen. Tavoitteena tässä kisassa oli parantaa aiemmin tänä vuonna juostua Tukholman maratonin aikaa (2.58.42), joka oli ensimmäinen "maagisen" kolmen tunnin alitus. Tämä Tukholman kisa jäi mieleen kolmen tunnin alituksen lisäksi mm. siinä, miten kisan alussa alkanut sade yltyi kisan edetessä lähes kaatosateeksi, mutta en antanut sen haitata menoani.

Lähdin Vantaalle edellisenä päivänä ennen kisaa 9.10. Paikka oli ennestään tuttu, mutta kummasti jännitys alkoi kasvaa, kun saavuin perille. Yleensä muutama päivä ennen kisaa olen aika hermona. Illan kuluessa hain juoksunumeroni ja tein vielä viimeisiä valmisteluja.

Maratonin startti oli klo 11.00. Tein ennen lähtölaukausta pientä lämmittelyä. Näin vielä ennen starttia Anun ja Markuksen, jotka toivottivat onnea juoksuun. Lähtö tapahtui ja juoksijat pääsivät matkaan. Ensimmäiset kilometrit tuntuivat hieman tahmeilta, mutta pikku hiljaa kone pääsi kunnolla käyntiin. Jossain 14–16 km kohdalla alkoi tuntua oikein hyvältä.

Kisa juostiin 4 kierroksena. Jokaisella rundilla pyrin ottamaan tasaisesti juomaa ja muuta energiaa. Vastatuuli oli joissakin kohdin melko kovaa. 21.1 km kohdalla aikaa oli kulunut hieman päälle 1.27.30, joten olin vielä aikataulussa. Olin ennakkoon miettinyt, että koitan juosta mahdollisimman tasavauhtisen juoksun.

Kaksi ensimmäistä kierrosta menivät hyvin, mutta kolmannen kierroksen puolenvälin kohdalla tuli vaikeampi kohta. Jalat alkoivat olla "soseena" ja mietin miten käy ennätys yrityksen. Hiljensin hieman vauhtia ja koitin pitää juoksun rentona. Ennen viimeistä kierrosta otin vielä geelin ja juomaa päälle.

Viimeinen kierros alkoi ja ajattelin, nyt laitetaan kaikki peliin. Vauhtikin nousi melkein alkumatkan tasolle. 38 km paikkeilla kelloon katsoessa, huomasin, että ennätys on lähellä. 200 m ennen maalia pystyin vielä ottamaan kunnon kirin. Maaliviivan ylitys oli jälleen hieno hetki.

Kisan jälkeen menin isäni kanssa (joka myöskin juoksi maratonin aikaan 3.12.46) uimaan/saunaan. Peseytymisen jälkeen ruoka maistui.Tavoite täyttyi ja onneksi otin sen viimeisen kirin, koska sillä tuli uusi ennätys 2.58.36. Kokonaisuutena olen tyytyväinen kisaan, jossa samalla tuli täyteen 25-maraton.
Ennätyksen jälkeen on helppo hymyillä!
Sunnuntaina, kun palasin isän ja äidin kanssa Vantaalta, niin muutaman tunnin lepäämisen jälkeen oli ansaittua päättää viikonloppu, kasariheviä soittavan W.A.S.P.-yhtyeen keikkaan Tampereen pakkahuoneella, jossa olin isän kanssa.

Uudet haasteet odottavat: Toki Itsenäisyyspäivänä osallistun Juokse Sorvassa tapahtumaan ja vuoden viimeinen päivä olisi tarkoitus juosta maraton vielä Kauhajoella. Ensi vuoden suunnitelmissa on lyöty jo lukkoon ainakin Joensuun maraton ja "maailman nopein" maraton, eli Berliini, jonne lähden isäni kanssa syyskuun lopulla.

Minulle ja isälleni juoksuohjelmia tekevä, aikoinaan aikaan 2.20 maratonin juossut, Vantaalla vaikuttava Harri Mannermaa, on korostanut peruskestävyyslenkkien lisäksi erityisesti monipuolisten, osin tosi kovienkin vauhtilenkkien merkitystä, joihin kuuluvat mm. erivauhtiset intervalliharjoitukset.
Erkki ja Harri


Kiitos Teamin jäsenille tsemppauksesta ja mukavia kilometrejä!

Eki

Vaarojen Maraton

$
0
0
Anu ja Outi tulivat perjantaina hakemaan minua (Marko S) töistä klo 11.50. Kolmenkulman ABC:llä koottiin porukka kasaan. Mikan kyydissä oli Tiina, Juhani ja Markus Huhdanpää (Liikuttavat). Klo 12.20 suuntasimme kohti Jyväskylää... Alkumatkan aikana keskustelimme yllättäen juoksusta. Puoli kolmen maissa pysähdyimme Vaajakosken ABC:llä. Nautimme sämpylää, kahvia ja teetä.
Jyväskylästä matka jatkui kohti Kuopiota, jonne saavuimme muutaman tunnin ajomatkan jälkeen.

Nälkäkin alkoi jo tulla. Päätimme etsiä netistä paikan, missä voisimme ruokailla. Suuntasimme kohti Matkuksen ostoskeskusta, jossa oli Bella Roma ja Daddy's Diner. Pienen etsiskelyn ja harhailun jälkeen löysimme oikeaan paikkaan. Kaikille löytyi mieleistä syötävää. Itse söin yllättäen pastaa. Puoli kuuden maissa jatkoimme matkaa kohti Kolia. Reilun parin tunnin päästä saavuimme perille Kolin kisakeskukseen, josta haimme numerolaput. Hotelli Kolilta suuntasimme ruokakauppaan hakemaan ilta- ja aamupalaa. Mökille saavuimme hieman ennen puolta yhdeksää. Mökki sijaitsee Koli spa&lomakylässä. Iltapalaksi nautimme teetä ja voileipiä. Iltatoimien jälkeen kello lähestyi kymmentä. Oli aika mennä nukkumaan. Yöllä luvattu myrskykin saapui ja kisajärjestäjät olivat joutuneet perumaan 130km matkan, jonka piti startata puoliltaöin.

Aamulla heräsimme kuuden maissa. Yöllinen myrskykin oli rauhoittunut. Anu oli tilannut edellisiltana taksin varttia vaille kahdeksaksi. Oli siis noin 2 tuntia aikaa. Aamupalaksi söimme puuroa ja leipää, sekä joimme teetä ja kahvia. Sitten alkoi valmistautuminen itse juoksuun. Täytimme juomarakot juomalla ja pakkasimme geelit, patukat sekä suolat reppuihin. Vessan ovikin kävi tasaiseen tahtiin, kun jokainen kävi siellä vuorollaan. Kaikki alkoivat olla valmiina ja odottelimme hetken taksin saapumista. Jännitystä alkoi olla ilmassa. Vihdoin taksi saapui pihaan ja lähdimme kohti Kolin kansallispuistoa.
Ryhmä kohteessa
Saavuimme kisakeskukseen kahdeksan maissa. Ilma oli kylmä, mutta sadetta ei ollut tiedossa. Lämpötila oli nollan pinnassa. Kisakeskuksella veimme vaihtovaatteet auditorioon. Oli noin tunti aikaa starttiin. Aika kului jutellessa ja kukin vuorollaan kävi vielä vessassa ennen lähtöä. Oli noin puoli tuntia ensimmäiseen starttiin. Itselläni alkoi jo jännitys nousta pintaan. Mietin, mihin olin TAAS ryhtymässä. Anu, Mika, Outi, Juhani, Tiina ja Markus näyttivät ainakin päällisin puolin olevan levollisin mielin. Aloimme pikkuhiljaa siirtyä alas lähtöpaikalle. Juhanin lähtö (alle 5h ryhmä) oli 10 minuuttia meitä muita aikaisemmin, klo 9.00. Lähestyimme lähtöaluetta ja otimme sen läheisyydessä vielä muutamia kuvia ennen starttia (matka 43km). Vihdoin kello oli 9.00 ja Juhani pääsi matkaan. Me muut jäimme vielä odottamaan omaa lähtöämme. Tiinan startti 15km matkalle oli 10.30, joten hänellä oli vielä meitä enemmän odottelua. Juttelimme hetken niitä näitä ja Anu ehti käymään vielä pikaisesti puskan puolella. Sitten olikin meidän lähdön (5-6h ryhmä) vuoro klo 9.10. Laukaus kajahti ja lähdimme ryhmän perältä matkaan.

Vauhti oli alkuun suhteellisen rauhallista, koska polku oli suht kapea ja porukkaa riitti reitillä. Anu, Mika ja Markus menivät vähän edempänä, minä ja Outi tulimme kymmenkunta metriä taaempana. Muutaman kilometrin jälkeen saavuimme metsäautotien pätkälle. Siinä juoksimme kaikki 5 vielä samassa porukassa, Juhani paineli jossain edempänä. Itsellä tuli jo sen verran lämmin, että otin Buffin päästä pois. Hetken päästä huomasin, että Anu, Mika ja Markus juoksivat minua ja Outia hieman karkuun. Päätin yrittää seurata Outia, niin pitkään kuin vain pystyisin. Etenimme noin 10km kohdalle. Siellä oli meidän etujoukkomme odottamassa, joten otimme yhteiskuvan. Maisemat olivat todella mahtavia. Matka jatkui ihan hyvävauhtisena. Jäimme Outin kanssa jälleen hieman Anusta, Mikasta ja Markuksesta. Matka jatkui tasaisen tappavana. Polut olivat todella kapeita ja paikka paikoin kivisiä. Reitti oli ollut alusta alkaen vaativaa ja melkein kaikki ylämäet piti kävellä. Seuraavaksi lähestyimme joen ylitystä. Kun saavuimme joelle, näimme vastarannalla Anun, Mikan ja Markuksen. Heilutimme Outin kanssa heille. Itse ehdin käymään pikaisesti myös puskan puolella, kunnes Outi huusi; tuus nyt sieltä! Ylityksen jälkeen oli huoltopiste n. 17km kohdalla. Joimme siinä hieman vettä ja sen jälkeen matka jatkui jälleen. Matkanteko sujui suhteellisen hyvin aina puoleen väliin asti. Minun ja Outin puolenvälin aika oli n. 2.50, eli olimme vielä alle 6 tunnin vauhdissa. Outi oli matkan aikana kertonut, että Ryläyksen nousuun kannattaa säästää voimia. Itselläni alkoi jo hieman matka painaa jaloissa...
Täältä tullaan!!
Pikkuhiljaa lähestyimme Ryläyksen nousuosuutta. Polku oli todella haastavaa ja nousua tuli toisen perään. Jaloissa alkoi todenteolla tuntua. Noin 25km kohdalla pienessä alamäessä sitten kaaduin ja löin polveni kiveen. Pelästyin, että tähänkö tämä nyt jäi. Huusin Outille, että kaaduin ja jatka matkaa vaan; tulen perässä minkä pystyn. Vajaan kilometrin jälkeen Outi vielä huusi miten menee? Vastasin, että ihan jees... Siitä ei sitten kauaa mennyt, kun alkoikin heikottaa, eikä se tehnyt matkanteosta yhtään helpompaa. Meno pitkospuilla oli todella haastavaa. Mielessäni kävi, että mitä ihmettä teen täällä metsän keskellä. Söin pari energiapatukkaa ja join runsaasti urheilujuomaa. Minun oli pakko kävellä niin kauan, että heikotus menisi ohi. Mietin, että kesken en ainakaan tätä jätä!

Olin kävellyt vajaat 5km ja seuraava huolto alkoi lähestyä. Viimein saavuin 32km huoltoon ja tarkastin juomarepustani, paljonko juomaa oli vielä jäljellä. Huomasin, että sitä oli yli puolet (n. 2l), eli olin juonut vain noin litran matkan aikana; siis aivan liian vähän. En tankannut reppuani, vaan join pari mukia vettä ja matka jatkui. Sitten alkoi vajaan 7km pituinen metsäautotie. Oikein harmitti, kun en pystynyt juoksemaan niin kovaa kun olisin halunnut. Jalat olivat todella väsyneet. Juoksu alkoi pikkuhiljaa sujua kohtalaisesti, mutta ylämäet kävelin edelleen. Matka sujuikin ihan hyvin noin 39km kohdalle, mistä alkoivat TODELLISET ylämäet. Anu ja muut olivat minulle niistä puhuneet, mutta ne ylittivät kyllä kaikki odotukseni. Noin 2km ennen maalia, sataman kohdalla oli viimeinen väliaikapiste. Siitä mäki muuttui astetta haastavammaksi. Jaloissa painoi, mutta onneksi maali alkoi jo häämöttää. Ohitin viimeisissä mäissä vielä muita, jotka kävelivät myös. Sitten kaikkein jyrkimmässä kohdassa näin tutun hahmon; Tiina oli siellä vastaanottamassa minua maaliin! Ajattelin, että aivan mahtavaa!!! Kohta pääsee saunaan! Vielä viimeinen käännös vasempaan ja yhtäkkiä huomasin olevani maalissa! Jes! Selvisin! Tiina haki minulle urheilujuomaa ja oli hakenut vaihtovaatteeni auditoriosta. Ei siis tarvinnut kävellä niitä hakemaan. Tiina kertoi, että oli ottanut aikaisemmin vastaan myös Outin, Anun, Mikan, Markuksen ja Juhanin. He olivat jo saunassa/syömässä. Oma loppuaikani oli 6:36:35, Outin 6:14:30, Mikan 5:54:13, Anun 5:54:12, Markuksen 5:52:53 ja Juhanin 5:50:40. Tiinan aika 15km matkalla oli 1:31:27.
Virallinen kisakuva
Maalissa kuulin myös, miten Tiinan matka oli mennyt. Hän kertoi, että matka oli ollut haastava ja eteneminen maltillista. Jonkun verran maisemia oli myös ehtinyt ihastella. Maalia lähestyessään Tiina oli miettinyt, että joko se 15km meni? Tiina kertoi muiden olevan jo varmaan syömässä, joten itse lähdin saunaan. Saunan pukuhuoneessa törmäsin vielä Markukseen, joka oli lähdössä syömään. Itse kävin suht nopeasti saunassa, jotta ehtisin muiden seuraan ruokailemaan.

Ruokana oli salaattia ja kanakeittoa. Syömisen ohella ehdimme vaihtaa kuulumisia ja juttelimme, miten matka oli kullakin sujunut. Juhani kertoi, että aika parani edellisestä vuodesta ja matka oli muutenkin sujunut ilman ongelmia. Anun, Mikan ja Markuksen matka oli sujunut myös ilman isompia ongelmia. 32km huoltopisteen jälkeen metsäautotiellä he olivat juosseet vielä ainakin yhden kilometrin alle 5 min/km tahtia. Mäet olivat lopussa vieneet heiltäkin voimat aika vähiin. Markus oli viimeisellä mäkiosuudella ottanut pienen eron Anuun ja Mikaan, jotka tulivatkin sitten yhdessä maaliin. Outi kertoi, että siitä kun matkamme erkani 25km kohdalla, oli hänellä mennyt loppu ihan ok. Loppumatkassa olivat mäet ottaneet myös Outin jalkoihin aika lailla. Kello oli jo yli viisi, joten tuli kiire ruokakauppaan!

Ruokakaupasta haimme aineksia lämpimiä voileipiä varten sekä kermavaahtoa syntymäpäiväsankari Juhanin tuomaan omenapiirakkaan. Itse otin lisäksi 3 Karhua. Saimme tehtyä ostokset ja suuntasimme kohti mökkiä. Perille päästyämme katselimme tv:tä ja Mikan tabletilta Ilveksen jääkiekko-ottelua. Päivänsankari avasi ison kuohuviinipullon, josta nautimme muutaman lasillisen. Omenapiirakka oli todella hyvää. Söimme myös irtokarkkeja jonkin verran. Käytimme siis Jokerimme aika maltillisesti. Myöhemmin söimme vielä todella herkullisia lämpimiä voileipiä. Vähän ennen kymmentä Mika ja Juhani pyörähtivät katsomassa Koli Hotellilla esiintyvää bändiä nimeltään Suklaamunat. Bilebändin pojat olivat itsekin olleet juoksemassa 15km matkan. Me muut kävimme pikkuhiljaa nukkumaan. Itse avasin vielä viimeisen Karhun yläkerrassa ennen nukkumaan menoa. Sen avausääni aiheutti alakerran porukassa pientä hilpeyttä.

Aamulla heräsimme aikaisin ja onnittelimme Juhania. Sunnuntai oli hänen virallinen syntymäpäivänsä. Tarkoitus oli lähteä kotia kohti klo 6.00; Anun piti ehtiä vielä jumppaan. Aamulla emme juuri syöneet. Tarkoitus oli matkalla pysähtyä aamupalalle. Pakkasimme tavaramme ja pääsimme lähtemään suunnitellusti. Lähtiessämme oli ulkona muutama aste pakkasta. Ehdimme matkustaa useamman tunnin, ennen kuin pysähdyimme aamiaiselle Marjaman ABC:lle. Söimme puuroa, karjalanpiirakkaa sämpylää yms. Myös kahvi ja tee maistuivat. Matka sujui leppoisissa merkeissä ja juttelimme kaikenlaista. Klo 11 pysähdyimme vielä Patalahden Teboilille kahville. Siitä Mikan seurue jatkoi omaa matkaansa kotia kohti. Anu, Outi ja minä jatkoimme kohti Tamperetta, jonne saavuimme noin yhden maissa.

Matka oli minun ensimmäiseni Team Raholan porukassa. Se oli todella hieno elämys ja suosittelen Vaarojen maratonia lämpimästi muillekin. Aivan mahtava kokemus! Kiitos kaikille, aivan mahtavasta matkaseurasta ja mukavasta viikonlopusta! Lisää kuvia viikonlopulta TÄSTÄ

Matkassa olivat: Anu Ossberg, Mika Vahtolammi, Juhani Yli-Marttila, Outi Ojala, Tiina Häkkinen, Marko Silvennoinen ja Markus Huhdanpää(Liikuttavat).

KIITOS!

Tule elävänä takaisin!

$
0
0
Wihan 100 kilometrin kisassa tulee täyteen kierros 27. Maalialueen aikaseuranta on armoton. Viimeiset kolme kierrosta minun tulee selvittää ajassa 01:06:59, jotta 11 tunnin raja alittuu.  Ei mahdotonta, mutta kun jaloissa on jo 90 km, tuntuu se kuitenkin kaukaiselta tavoitteelta. Samaa mieltä on myös järjestäjien tarjoama loppuaikaennuste. Varustaudun viimeisille kierroksille vesipullolla, jonka laitan juoksuvyöhöni. Taskuun loput nallekarkit ja käteen puolikas Gatoradea. Nyt ei ole enää aikaa jäädä notkumaan huoltopöytien luo, vaikka Minna jaksaa edelleen pitää huolta viimeisistä tiimiläisistä.

Hämärtyneessä illassa saan hetkeksi seuraa Team Raholan El Presidentestä. Edellinen havaintoni Markuksesta on, kun hän kävelee, mutta nyt hän on löytänyt uuden vaihteen. Myös minä yritän edetä liukkaammin. Kaksi kierrosta jäljellä ja aikaa 11 tunnin rajaan 00:43:37. Vauhtini on parantunut, mutta ei tarpeeksi. Markus lähtee omalle viimeiselle kierrokselleen ja sytyttää suihkumoottorit. Vanhalla lentokentän suoralla hän kiihdyttää kuin koneet joskus muinoin ja katoaa näkökentästäni.

Pian myös minun viimeinen kierrokseni alkaa. Hiekka tiimalasissa valuu nopeasti. Aikaa jäljellä 11 tunnin rajaan 00:20:46. Monelle juoksijalle tuttu henkien taistelu alkaa. Pää tai ehkä jalat, sanovat: ”Mennään rauhassa nautiskellen. Ei kannata vetää itseään henkihieveriin”. Ultraajan sydämeni kuiskaa kuitenkin, että: ”Ei mahdotonta. Mitäpä jos ottaisit kisan ensimmäiset Cokikset ja lopettaisit tuon surkuttelun. Nyt kaikki peliin”. Tunteet voittavat järjen, joten nappaan järjestäjien huollosta lasin Cokista. Sen jälkeen temponi paranee ja lentokentän suoralla tunnen lähes lentäväni. Miljoonasateen takavuosien hittiä muokaten hyräilen hetken itsekseni: ”Lennä Kaj lennä, tule elävänä takaisin”. Pakkohan tämän vauhdin on riittää, hoen itselleni. Adrenaaliini virtaa suonissani kohisten, pari nallekarkkia ja ryypyt Gatoradea auttavat vielä asiaa. Viimeisellä kierroksella ohitan yhden tiimimme sitkeistä sisseistä, Peten, joka on ottamassa selkävoittoa omista vaikeuksistaan.
Gatorade antaa siivet!!
Kiidän hiljentynyttä huoltosuoraa viimeisen kerran ulkotulien valaistessa etenemistäni ja lopulta ajannäyttötaulun numerot tulevat näkyviini kummun takaa. Tuijotan lasittuneella katseellani punaisia led-numeroita. 01…59…00! Ja 20 sekunnin kuluttua laskeudun maaliin. Mitali kaulaan. Ei suurempia tunteenpurkauksia, mutta se on siinä. Check & done. 11 tunnin raja alittuu 40 sekunnilla ja ennätys paranee 18 minuuttia. Viimeinen kierros on lopulta urakkani kolmanneksi nopein, joten välillä vaivannut fiilis ”Eniten vi…ttaa kaikki” on yhtäkkiä kadonnut niin kuin eräs Saharaan. Tällaista juoksu on parhaimmillaan. Hyvät hetket voittavat huonot hetket.

Väännetäänpä nyt aikakelloa reippaasti taaksepäin saman lauantaipäivän aamuun. Herätys kello 6 ja olo tuntuu hyvältä. Perjantaiaamuna olen nimittäin herännyt etovaan tunteeseen. Ei hemmetti, ei kait mikään pöpö ole iskemässä, kun olen sitä ennen yrittänyt väistellä nuhassa köhivän vaimoni pöpöjä. Minulla on jo entuudestaan syvä viha-rakkaussuhde Wihaan. Siellä olen juossut ensimmäisen maratonia pidemmän matkani, kun vuonna 2010 taivalsin Nonstop-sarjassa 50 km. Kaksi vuotta myöhemmin lopputuloksissa luki kohdallani DNS, kun sairastuin kisan kynnyksellä ja jäin siten ilman tulosta Suomalaiset Sataset -sarjassa. Samassa kisassa olen siis kokenut sekä kiintymisen maratonia pidempiin matkoihin että pahimman pettymykseni. Oloni onneksi kohenee perjantain mittaan. Eiköhän se tästä.

Täydessä sotisovassa tulen Pirkkahallille lauantaiaamuna joskus kahdeksan jälkeen – tosin en niin sotisovassa kuin savusukeltajan varusteissa maratonille lähtevä Sami Putkisaari. Tunnen itseni hetken ajan normaaliksi – kuka tervejärkinen tuossa asussa maratonille lähtisi? Tiimin itseoikeutettu äitihahmo Anu antaa vielä onnenrutistuksen. Ei kun lähtöviivalle. Kisa on kolmas sataseni (kaksi edellistä vuodelta 2012) ja suunnitelmassani on neljä tavoiteporrasta: 1. Lähden hakemaan 10:30 aikaa. Reitti, keli ja järjestelyt ovat erinomaiset, joten niistä aika ei ainakaan jää kiinni. 2. Jos se ei onnistu, niin alle 11 tunnin. 3. Jos sekään ei onnistu, niin uusi ennätys. 4. Maaliin vaikka ryömien.

10:30 on tasooni huomioiden kova tavoite. Mutta joskus pitää vaan uskaltaa. 3.333 km:n pituinen kierros 21 minuutissa riittää tähän. Kevyttä kauraa, yritän vakuuttaa itselleni. Ja onhan se. Ensimmäinen 50 km taittuu ajassa 5:15:10. Elämä hymyilee. Kaikki on kivaa. Juoksu on kivaa. Kaikki juoksijat ovat nastoja tyyppejä. Peukkuja sinne ja tänne. On Ultrajuoksijan palkkapäivä. Sen jälkeen tapahtuu kuitenkin jotakin. Vauhtini alkaa hiipumaan, kuin itsestään. Kierrosten kohokohdaksi tulee – ei pysähtyminen vaan pysäköinti – tiimin huoltopöydän luo, jonka järjestelyistä vastaa Valehtelijoiden Klubi. ”Kyllä sun meno näyttää hyvältä. Kyllä on helpon näköistä. Sä oot niin pirteän näköinen Sä oot ihan kone”. Ymmärrän. Asiantunteva huolto kommunikoi juuri tällä tavalla. Valaa uskoa meihin juoksijoihin, joita koko homma alkaa vähitellen kyllästyttämään. Kiitos teille huollon ihmiset, joita riitti seurasta myös järjestäjien avuksi. Vaikka juoksu onkin yksilölaji, niin Team Raholan joukkuehenki on aistittavissa ja omalta osaltani tuntuu hyvältä, kun joku muukin jakaa saman tuskan ja ilon kanssani. Siinä on iso ero aikaisempien vuosieni tahkoamisiin, kun olen ollut ikään kuin oman onneni seppä.
Kevyttä menoa, kuvat kertovat enemmän kuin fiilis
Vähitellen Via Dolorosaksi muuttuva kisa jatkuu kauniissa auringon paisteessa. Maalialueen poppi ja kierroksen alkutaipaleella kannustavat GoGo-tytöt saavat hymyilemään, mutta jalkojen polttoaine ei ole enää lyijytöntä. Matkaa on vielä jäljellä enemmän kuin tarpeeksi. Tosin ainoa ongelmani on vauhdin hidastuminen. En tunne itseäni kovinkaan väsyneeksi ja välillä epäilen järjestäjien ajanottolaitteita. Camoon –  mähän juoksen lähes koko ajan. Huollossa näen ja kuulen muiden raholalaisten taisteluista. Kaikilla ei ole yhtä helppoa, mutta poikkeuksiakin on onneksi tai siltä ne ainakin näyttävät. Niin ikään kuninkuusmatkalla kisaava Ville etenee määrätietoisen näköisesti. Välillä näen hänet Mikon kanssa, jonka askel on niin pehmeän kevyt, että hänen ei edes kuule lähestyvän. Nonstopissa Juissi tekee upeaa juoksua. Virpi ei ehkä yllätä itseään, mutta 70 km Nonstopissa on suoritus, jonka jälkeen ystävällismieliseksi tarkoitettu pikkunaljailu tiimin maanantailenkeillä saattaa hiljentyä hetkeksi. 80 km:n täyttyessä mieleni kirkastuu. Tämähän on hauskaa ja täältähän pääsee kotiinkin. Joskus. Loppu onkin sitten jo kerrottu tuossa raportin alkuosassa.

Olin liikkeellä pitkälti omilla eväillä ja varautunut, että jos tulee pahoinvointia, niin pitää löytyä naposteluvaihtoehtoja. Niinpä monet tillpehööreistä jäivät testaamatta. Hyvä niin. Vettä kului noin 0,75 l + järjestäjien huollosta pari mukia, Gatoradea kaksi pulloa, Mountain Drew -limsaa n. yksi litra (sisältää Cokiksen tavoin mm. kofeiinia), Valion mustikkamehua niin ikään litra, kolme Arctic Warriorsin hunajageeliä, vajaa pussillinen Haribon nallekarkkeja ja Taffelin sipsejä, muutamia Pågensin pikkupullia ja puoli pussia Suffelin tryffelipaloja (maistuivat myös Jarkon lapsille). Järjestäjien huollosta nappasin edellä mainitun Cokis-rakettijuoman lisäksi suolakurkkuja ja pari mukillista mehua. Cokista välttelin viimeiseen asti, sillä olin edelleen epävarma siitä, että miten vatsani suhtautuisi siihen perjantain huonojen tuntemusten jälkeen. Ainoa pilleri, jonka pistin suuhuni kisan aikana oli magnesiumtabletti. Kotiin tuomisina mitalin lisäksi oli muutama pieni hiertymä ja jo ennestään turpiinsa ottanut varvas, nyt vieläkin kurjemman näköisenä. Ei muuta mainittavaa. Kisan jälkeinen puoli kilometriä, kun kävelin autolta kotiin, oli päivän vaativin suoritus. Näytin todennäköisesti kodittomalta, kun raahustin eteenpäin huppu tiukasti pääni ympärillä horkasta kärsien ja kantaen sinisessä Ikean kassissa juoksuvarusteitani. Mutta tulin elävänä takaisin.

Team Rahola oli siis hyvin edustettuna Wihan kilometreillä. Naisten 100 kilometrillä mukana oli Anu Ossberg (5. / 10:32:52), joka kruunattiin kisan jälkeen Wihanestoriksi (viisi 100 km suoritusta Wihalla) ja Suomalaiset Satasen -naisten sarjan voittajaksi. Naisten satasella nähtiin uusi Suomen ennätys, kun Esbo IF:n Riitta Paasio tykitti uuden Suomen ennätyksen hurjalla ajalla 08:18:39. Miesten vastaavalla matkalla kirmasivat meikäläisen lisäksi Ville Niemenmaa (7. / 09:17:34), Mikko Aaltonen (11. / 09:34:00), Markus Ilva (20. / 10:33:47) ja Petri Mononen (30. / 12:12:18). Kovinta vauhtia piti Vegaaniurheilijat Ry:n Juuso Simpanen (08:14:39). Myös naisten 50 km:lla syntyi uusi SE, kun KU-58:n Sanna Kullberg tuli maaliin ajassa 03:47:25. Miesten aamumaratonilla tiimin Marko Kangasmäki ei ollut aamu-uninen, vaan alitti neljän tunnin rajan reippaalla marginaalilla (12. / 03:52:12). Samassa sarjassa Jukka Puronlahti käytti vähän enemmän aikaa kuin Marko, kun matka taittui välillä koiraa ulkoiluttaen (31. / 06:22:50). Koira ei kuulemma ollut maksanut osallistumismaksuaan ja eikä sen takia ollut saanut omaa numerolappua. Naisten maratonilla Outi Vatulalle tuli tällä kertaa DNF (syytä en tiedä), mutta paukkuja riitti kaikesta huolimatta vielä tiimin huoltoonkin. Naisten puolikkaalla Tiia Häkkinen sijoittui kymmenen sakkiin (9. / 02:03:05).
Pakollinen ryhmäkuva ennen lähtöä
Nonstop-sarjassa tiimiläisten taso oli laadukas. Sekä Juhani Yli-Marttila (06:25:22) että Virpi Virtanen (09:05:11) keräsivät kilometrejä komeat 70. Eerika Hedinille ei riittänyt hänellekään maraton, vaan 50 km taittui ajassa 05:21:02. Ultrajuoksulegenda Kalevi Montela osallistui kisaan Team Raholan väreissä ja paukutti rutiinilla kasaan 11 kierrosta (36.7 km / 04:45:58). Jos joku jäi mainitsematta, niin nöyrä anteeksipyyntöni jo etukäteen. Reittiennätyksiä tehtiin lähes joka matkalla.

Wihan kilometrien verkkosivuilta voi kaivella esiin kattavat tulokset. Kuvia löytyy Wihan sivujen kautta lisäksi myös osoitteesta Ultrajuoksu.fi. Ei sitten muuta tällä kertaa. Kiitos Teille kaikille ja jaxaa jaxaa jatkossakin.

Kaj K.

Kuvia Wihalta, löytyy tästä

Neiti 430 nautti vähän vodkaa

$
0
0
Tiimin teräksinen tahtotyttö Virpi lähti Wihalle tavoittelemaan tähän asti pisintä juoksuaan eli 70 km. Sisukimppu selätti jo viime keväänä Sorvan Satkulla 50 km, joten tavoite ei vaikuttanut vallan mahdottomalta. Vaatii se silti vahvasti päättäväisyyttä, hyvää kuntoa ja ripauksen mielipuolisuutta. Näitä kaikkia löytyy.

Kuulin Virpin kesällä puhuvan asiasta, ja silkasta kunnioituksesta juoksuvimmaista järjettömyyttä kohtaan lupauduin oitis huoltojoukkoihin. Outi O. oli jo aiemmin pestannut itsensä samaan hommaan, koska Virpi oli toiminut hänen huoltajanaan satasella, joten meitä oli tiedossa kaksi luotettavaa tätiä radan varteen. Wihaa edeltävällä viikolla varmistelin vielä toimintaohjetta sitä (epätodennäköistä) tilannetta varten, jos totaaliuupumus iskisi: saako antaa armoa vai pitääkö vaikka potkimalla saada akka maaliin? Ei armoa, vaikka potkimalla perille, vastasi Virpi tiukasti. Tämä selvä.

Wihan kisapäivä 24.10.2015 valkeni upeassa syysauringon paisteessa, joskin aamu oli kirpakka. Minä olin aamupäivän kiinni voimistelijan roudauksessa, mutta Outi haki kisattaren kotoa noin klo 8 ja kyyditsi Pirkkahallille. Neiti ampaisi matkaan klo 9 lähtörytäkässä rinnassaan numero 430.

Saavuin paikalle vasta noin klo 13 tienoilla, jolloin juoksijat olivat kiertäneet 3,333 km lenkuraa jo useampaan kertaan. Sisääntuloväylää etsiessäni näin Virpin ja Anun taivaltavan tieosuutta, ja kumpikin vilkutti minulle reippaasti. Hyvältä vaikutti!

Virpin ja Team Raholan huoltopiste oli helppo tunnistaa jo kaukaa punaisesta banderollistaan. Tullessani Outi hyppelehti huoltopöydän takana toppatakkiin kääriytyneenä ja päivitti tilanteen: tukkimiehen kirjapidon mukaan Virpillä oli kierroksia takana lähemmäs kymmenen, ja juoksu oli sujunut muuten hyvin, mutta jalat olivat melkein alusta lähtien olleet tukkoiset. Anu oli laatinut paperille harakanvarpaisen mutta tarkan ohjeen siitä, millä kierroksilla Virpille piti syöttää geeliä ja/tai suolaa. Eväänä oli myös vichyä, urheilujuomaa, suklaata, sipsejä, keksejä, mehua ja rusinoita.
Virpi radalla. Ei ole helppoa, mutta jaxaa jaxaa! (Kuva: Jarmo Maimonen)


Huoltopöydän luona pyöri myös Mikon henk.koht. huoltaja Teija, pyöreämahainen Outi V. sekä Tiia, joka odotteli oman, kolmelta alkavan puolikkaansa lähtöä. Pöydällä oli Virpin muonien lisäksi monen muun tiimiläisen eväät.  

Tiimiläisiä oli päivän mittaan radalla melkoinen määrä. Yritimme Outi O:n kanssa niitä ynnätä, mutta menimme laskuissa sekaisin noin 11:ssä ja luovutimme. Wihan tulosluettelosta laskin myöhemmin yhteensä 14 Team Raholan edustajaa. Pj:n lempi-ilmaisua lainatakseni: Komeeta sakkia!

Pian Virpi jo saapuikin huoltopisteelle. Ilmeestä näki, että meno ei ihan helppoa ollut. Outi tarjoili Virpille juomia, ja Tiia venytti juoksijan reisiä nostamalla kinttua kerrallaan taaksepäin. Kysyin Virpiltä, pitäisikö jalkoja myös hieroa, mutta vastaus oli napakka ei: se kuulemma vain haittaisi. Päätimme, että jalkoja venytetään joka kierroksen huoltotauolla.
Hymy ei ihan herkässä ollut.

Ultramatkaan mahtuupaljon ja kaikenlaista. Välillä Virpi lähestyi huoltopistettä kävellen, mikä sai huoltajat aina huolestumaan: oliko kyseessä iso ongelma vai taltutettavissa oleva vaiva? Useimmiten kyse oli vain tuosta jalkojen epämääräisestä tukkoisuudesta, joka hidasti menoa mutta ei estänyt etenemistä. Kierrosten lisääntyessä jalkojen sitkeä venyttäminen kuitenkin tehosi: se aiheutti yhä vähemmän tuskanininää ja kinttu nousi helpommin ylemmäs. Sitä myötä Virpin juoksu helpottui ja huolto tunsi itsensä ylpeäksi.

Outi piti tarkan huolen Virpin suola-, geeli- ja juomatarjoiluista. Muita eväitään huollettavamme ei juuri kaivannut, vain muutaman kerran niitä nappasi, kun oikein tyrkyttämällä tyrkytettiin. (Sitä en muista, joiko Virpi Juhanin kokista, jonka olimme omin lupinemme sosialisoineet koko tiimin juoksijoille. Kiitos Juissi!)

Kun Virpillä oli takana noin 50 km, oli jo ihan selvää, että ei meidän mitään maaliin potkimista tarvitse harrastaa: neiti 430 pääsee perille ihan itse ja omin voimin. Keskeyttäminen ei käynyt Virpin mielessä kertaakaan.

Yksi vastoinkäyminen matkalle vielä osui pahan krampin muodossa noin 53 km kohdalla, mutta Virpi selvisi siitä suolalla eikä vaiva uusiutunut. Todella pahoja ongelmia kuten toistuvaa kramppailua, pahoinvointia, energiattomuutta, henkistä heikkoutta tai harhanäkyjä Virpi ei Wihan kilometreillään kohdannut.

Outi huolsi hyvin.
Iltapäivän tunteina Team Raholan banderollille kerääntyi laaja joukko juoksijoita kannustavia tiimiläisiä ja jälkikasvua. ”Jaxaa jaxaa” kaikui vähän väliä, kun joku raholalainen pysähtyi huoltoon tahi Anu pyyhälsi ohitse. Innokkaimpia kannustajia joutui jopa ohjaamaan pois juoksuradalta. Ainakin Jarkko lupautui juoksemaan Virpin esimerkin inspiroimana 70 km Sorvassa ensi keväänä. Juoksuhulluus on tarttuva tauti.

Kannustusjoukkojen pälpätys oli sen verran mukaansatempaavaa, että huoltotiimi meinasi jopa unohtaa velvollisuutensa. Onneksi Outi havahtui tajuamaan, että Virpillä taitaa olla enää muutama kierros jäljellä. Tumpeloimme laskelmien kanssa hetken keskenämme mutta saimme lopulta selville, että tarvittavat 21 kieppiä tulee hyvin pian täyteen. Tiedotimme Virpiä asiasta, jonka hän tiedosti varmasti paremmin kuin me: Sulla on enää kolme kierrosta jäljellä! Sulla on enää kaksi kierrosta jäljellä!! Sulla on enää yksi kierros jäljellä!!!

Ja sitten ei ollut enää yhtään kierrosta jäljellä. Kellon näyttäessä juoksuaikaa 9:05:11 Virpi tuiskahti maaliin niin vetävän reippaalla askelella ja hyvävoimaisena kuin ei olisi 70 km juossutkaan. Huoltojoukot ryntäsivät onnittelemaan iloista itsensä voittajaa. Myös pt Markus osui juuri silloin sopivasti maalialueelle omalla taipaleellaan ja jopa hymyili (sic!) halatessaan valmennettavaansa. Kyyneltulvaa odotettiin mutta turhaan, mitali kaulaan vaan urakan kunniaksi. Virallisella huoltopisteellä pitkää päivää painava Elina H. tarjosi palautusjuomaksi mukin kokista ja Kossuputelin, ja sitten kuvattavaksi.
Maalissa! Jopa pt oli tyytyväinen.

Ja pakollinen klassikko: Miltä nyt tuntuu?
”Juoksu oli kohtuullisen tuskainen alusta alkaen. Vasen etureisi veti jumiin heti alussa, Kajn kylmägeeli ja kenkien vaihto auttoivat ja huollon venytykset. Kun tästä oli selvitty, iski oikeaan pohkeeseen kunnon kramppi. Ohjuksen lailla maahan ja suolaa. Anu huusi takaa: ”Suola naamaan ja heti perään geeli”. Jos näitä haasteita ei olisi ollut, olisi matka taittunut kohtuullisen kepeästi. Parasta juoksussa oli, että pää kesti. Isoin kiitos kanssataivaltajille, jotka kannustivat mua noin 20 eri nimelllä. Huolto oli erinomaista, en olisi selvinnyt ilman teitä. Sanat eivät riitä kertomaan tuntemuksia ja fiiliksiä, niistä höpötän, kun kysytään.”

Ei voi muuta sanoa, kuin että on sillä älyttömästi sisua ja tsemppiä. Isot onnittelut Virpi vielä kerran komeasta juoksusta!

Teksti: Minnis

PS. Mistä kumpusi idea juosta 70 km? Tämä paljastettiin vasta juoksun jälkeen. Tarinan mukaan Virpi ja muutama muu tiimiläinen (= Anu, Markus ja Pete) juhlistivat taannoin kevättä vodkapullon äärellä. Illan edetessä ja järjen vähetessä pt Markus heitti Virpille haasteen: nyt kun olet juossut 50 km voit juosta seuraavaksi satasen! Virpi oli sen verran tajuissaan, että ei mennyt ansaan kokonaan vaan vain osittain, ja lupasi juosta Wihalla 70 km. Odotamme siis mielenkiinnolla seuraavaa vodkaistuntoa.
Virpi teki sen minkä päätti! Näillä mennään.


PPS. Helppoja huollettavia ne olivat kaikki. Ville ja Mikko pyyhälsivät 100 km vauhdilla ja niin reippaasti, että niistä ei saanut edes kunnon kuvaa. Anun huolto toteutettiin vauhdissa, sillä hän ei malttanut pysähdellä yhtään; maaliin päästyään Anu pokkasi kisan järjestäjiltä sekä Wihannestori- että Suomalaiset sataset -pokaalit. Markuksen juoksu oli todellinen titaanien taistelu itseään vastaan, sillä jalkansa eivät suostuneet yhteistyöhön, mutta sisukkaasti tiimin pj selätti 100 km vaimonsa rakastavien ohjeiden ja viime kierroksilla itselleen pitämänsä monologin turvin – ensi vuonna hänestäkin saattaa tulla Wihannestori. Kaj vetäisi 100 km niin tyynen rauhallisesti ja tuskattoman oloisesti, että kannustusjoukot alkoivat epäillä häntä jonkin sortin robotiksi. Peten 100 km sen sijaan oli varsinainen tuskien taival, jolla ongelmista ei ollut tulla loppua: oli kireitä jalkoja, rintakipuja ja huonovointisuutta, mutta aivan älyttömällä sisulla Petekin  paineli maaliin saakka saamatta sydänkohtausta (mistä olemme tietty kiitollisia).

Juhani juoksi 70 km niin kevyesti kuin vain Juhani juoksee ja oli sellainen flow päällä, että hyvä kun tajusi välillä pysähtyä huoltopisteellä ja ottaa tyrkyttämiemme eväitä. Eerika meni tasaisen varmasti 50 km, mutta matkan pituutta ei kyllä mistään huomannut, sen verran helpolta meno näytti.

Jukan rento maraton oli iloisin näkemäni; hän ehti juoksunsa lomassa mm. puhumaan puhelimeen, kuvaamaan Teisko VPK:n maaliintuloa ja lenkittää koiraa. Jukan parempi puolisko Outi V. käveli reilun puolikkaan, mikä on varsin kunnioitettava suoritus, kun ihminen on viimeisellä raskauskolmanneksella. Marko K. oli omalta maratoniltaan tullut jo maaliin ennen kuin itse ehdin edes paikalle, mutta päätellen alle neljän tunnin uudesta omasta ennätysajasta hänen juoksunsa meni ihan nappiin. Iltapäivän lähdössä Tiia vetäisi puolikkaan kevyesti ja niin ripeästi, että myös teki oman ennätyksensä, joten hänen ensimmäinen maratoninsa (Tukholma 2016) ei taatusti tuota minkään valtakunnan vaikeuksia.

Koko tiimiä ilahdutti erityisesti se, että pitkän linjan juoksija Kalevi Montela osallistui Wihan nonstoppiin Team Raholan lipun alla.  

Hurjaa joukkoa!

Tammikuu on tipaton ja herkuton!!

$
0
0


Anu kerää nimiä allekirjoituksella ja 2euron keräyksellä tipaton & herkuton tammikuuhun. Tipattomaan ja herkuttomaan voivat osallistua kaikki. Rahasummalla arvotaan hemmottelupaketti kaikkien loppuun saakka selvinneiden kesken.
Tammikuun tipaton & herkuton mennään vanhan kaavan mukaan, eli EI JOKERIA!

Tipattomalla & herkuttomalla on kiellettyä luonnollisesti alkoholi, limsat, karkit, kakut, pullat, keksit, sipsit, jäätelöt jne. Tarkemmat ohjeet välilehdeltä Tipaton ja herkuton,

Jos jostain syystä kuukausi käy liian haasteelliseksi, etkä saa tiimiltä (www.teamrahola.fi) auttavaa vertaistukea ja tulee repsahtamisesta ilmoittaa heti Anulle puh 040 8285700.

Tulokset Juokse Sorvassa 5.12.2015

$
0
0
Hienossa kelissä juostiin Sorvassa. Onnea kaikille juoksuun osallistuneille, hienoja suorituksia! Uuden vuoden aattona seuraava mahdollisuus nauttia Sorvan raitista.
Tässä tulokset.



Miehet 50KM

1.Marko SilvennoinenTeam Rahola5.44.40





Miehet Maraton

1. Ville NiemenmaaTeam Rahola3.47.50
2.Markku SaloTreMK3.54.35
3.Juha JohanssonTreMK4.29.30
4.Sami PutkisaariIlveksen Miäs4.29.45
4.Vesa Järvenpää100mc.fi4.29.45
6.Petri MononenTeam Rahola4.32.57
7.Timo Tollola100mc.fi4.33.11
7.Markku LausteLiikuttavat4.33.11
9.Pekka Rutanen100mc.fi4.52.45
10.Jorma Kurittu100mc.fi4.54.40
11.Pekka MononenHäjyt Pirkkala4.57.40
12.Harri Toivonen100mc.fi5.04:23





Naiset Maraton

1.Anu OssbergTeam Rahola4.19.43





Miehet 30KM

1.Marko KangasmäkiTeam Rahola3.13.45





Naiset 30KM

1.Minna NurroTeam Rahola3.16.05





Miehet Puolimaraton

1.Jari NieminenTeam Rahola1.56.19
2.Simo Kataja-ahoTeam Rahola2.16.30
3.Pekka KouriAMC2.18.00
4.Jarkko JokelaTeam Rahola2.19.23
5.Jere HäkkinenTeam Rahola2.19.30
6.Jari KurvinenTeam Rahola2.26.00





Naiset Puolimaraton

1.Sirpa WalkerTeam Rahola2.04:50
2.Henna VärikoskiTeam Rahola2.13.57
3.Eerika HedinTeam Rahola2.14.00
4.Niina TaimistoTeam Rahola2.16.20
5.Kirsi Tuomisto-Kataja-ahoTeam Rahola2.16.32
6.Elina HurmeTeam Rahola2.18.00
7.Arja VirtanenTeam Rahola3.22.10





Miehet 10KM

1.Erkki RintalaTeam Rahola41.02
2.Juhani Yli-MarttilaTeam Rahola42.13
3.Jarmo RintalaTeam Rahola44.10
4.Antti SyrjänenTeam Rahola53.41
5.Kaj KoivumäkiTeam Rahola54.54
6.Marko Nieminen
1.30.54





Naiset 10KM

1.Virpi VirtanenTeam Rahola56.52
2.Päivi LinneroTeam Rahola58.08
3.Suvi NieminenVehmaisten Urheilijat1.13.15
4.Auli Nieminen
1.30.54
5. Elina KurvinenTeam Rahola1.45.40
6.Tiina HäkkinenTeam Rahola1.45.41

Petteri maratonilla Firenzessä

$
0
0

Maraton Expossa 


Hain kilpailunumeron, maratonpaidan sekä sponsoroitua oheismateriaalia maratonia edeltävänä päivänä. Paikalla tunnelma maraton expossa oli korkealla. Myytävänä oli kaikenlaista juoksuun liittyvää.
Lavalla vasemmalla istuu Stefano Baldini ITA, kultaa Ateenassa 2004.
 Maraton


Firenzen maraton juostiin sunnuntaina 29. marraskuuta. Sitä varten ennen Suomesta lähtöä piti käydä lääkärin luona täyttämässä terveyslomake, jota vaadittiin ilmoittautumisen yhteydessä.

Maratonilla oli reilut 8300 osallistujaa, joista 51 suomalaisia. Koko matkalla yleisön ja järjestäjien/talkoolaisten kannustus oli hyvin aktiivista. 
 
Muutama hölkkääjä lähdössä
Loppukilometrit reitti kulki nähtävyyksien keskellä, il Duomo- renessanssikatedraali kierrettiin melkein kokonaan ympäri ja juostiin kuuluisaa Ponte Vecchio-siltaa pitkin. Maraton kulki myös Cashine- puistossa ja Arno-joen varrella, kaupungin toisella laidalla olevien stadionien alueella käytiin juoksemassa. 
 
Cashine -puistossa taivaltaa maratoonari tää

Maratonilla oli pieniä korkeuseroja. Sillat toivat reitille loivia nousuja ja laskuja. Rautatien ylitse mentiin kahdesti ja kerran myös alitse. Sää oli hyvä juoksua ajatellen, lämpötila reilut kymmenen astetta. Päivä oli valoisa ja aurinkokin välillä pilkahteli.


Huoltopisteillä tarjottiin tyypillisesti vettä, urheilujuomaa, teetä. Otin McDonaldsilta mukaani pieniä suolapusseja, kun söin siellä pari päivää ennen juoksua salaattia. Tiesin, että ne tulevat juoksun aikana tarpeeseen.


Monituhatlukuinen joukko joutui odottamaan starttia malttamattomasti, kunnes lopulta kaikki pääsivät lähtöportista aloittamaan oman maratoninsa. Erilaisia lähtörutiineja, venyttelyjä oli itse kullakin omanlaisia. Maratonin alussa sain otettua kännykällä valokuvia matkan varrelta.

Viiden tunnin vauhdin pitäjien seurassa liikkuminen olisi ollut hyvänä juoksupäivänä mahdollista, mihin määrätietoisella harjoittelulla voisi päästä. Tällä kertaa se ei toteutunut. Matka sujui melko työläästi ja kävelin ensimmäisen kerran 13 km:n kohdalla. Yllättäen oli nälän tunnetta. Jätin huoltopisteillä urheilujuoman väliin, kun en halunnut juoda sitä tyhjään vatsaan, söin hedelmiä ja energiapatukoita tai keksejä, jos niitä oli tarjolla. Puolimatka tuntui jo hienolta saavutukselta. 22 km:n kohdalla kävelin kokonaisen kilometrin, reitillä oli silloin melko pitkiä suoria. Olo alkoi parantua matkan edetessä. 30 km:n huoltopisteellä tarjottiin tapahtumasponsorin energiageelejä, otin sieltä niitä kaksi mukaan loppumatkalle, söin myös keksiä ja energiapatukoita. Ennen kuin lähestyttiin vanhan kaupungin keskustaa oli ylitettävä isompi rautatiesilta, missä oli 100 m loivaa nousua ja 100 m loivaa laskua. Nyt ei ollut aikaa enää kävellä eikä sitä oikein kehdannutkaan, kun kannustusta tuli niin paljon reitin varrelta. 
Jäniksiä

Kaksi naista, jotka kantoivat selässään Ranskan lippuja, vuoroin kävelivät ja juoksivat. He oikeastaan kulkivat koko matkan näköetäisyydellä, ainakin puolimatkan jälkeen. Osa kävelijöistä käveli hyvin reipasta vauhtia koko matkan. Minua vähän myöhemmin maaliin tuli kainalosauvoilla liikkuva maratoonari, mikä oli jo melkoinen suoritus.


Maratonilla oli kuuden tunnin aikaraja. Viimeiset 7 km takanani seurasi jälkipään ajoneuvo. Koitin juosta hyvällä askeleella viimeiset kilometrit tuhansien ihmisten seuratessa. Maaliin vielä loppukiihdytys ja hyvä tuuletus. Haastattelija kysyi minulta, että tulenko ensi vuonna uudestaan. - "Ehkä." 
Alkumatkan selkiä


Ei tullut heti maaliin tulon jälkeen mieleen palauttaa chippiä, mutta jätin sen varusteiden säilytyspaikalle, missä seisoskeli neljä talkoolaista. Toivottavasti he vievät sen eteenpäin, niin ettei tarvitse maksaa 25 euron panttia. Saa nähdä, miten asia sitten hoituu.
Mr. 9422 Petteri
 Juoksun jälkeen lämmintä päälle, syötävää ja juotavaa. Matkalla löytyi Cafè Teatro Verdi, missä nautin kaksi caffe lattea. Olo parani ja aloin miettiä, missä seuraava sopiva maraton voisi olla. Firenzen iltapäivä alkoi pikku hiljaa tummentua, otin lisää valokuvia kaupungista.


Onnea Petteri taistelusta, lenkeille kertomaan tarinaa matkasta lisää!

Viewing all 931 articles
Browse latest View live