Juhannusaaton ohjelmahan on kaikille selvä, eli tuttu ja turvallinen Sorvan juoksu, mutta juhannuspäivä saattaa olla vielä ns. hieman auki. Tässä hyvä vaihtoehto ajankuluksi.
↧
Article 24
↧
Juokse Sorvassa juhannusaattona!!
Juhannuksena 19.6.2015 klo 11.00 starttaa jälleen Juokse Sorvassa 10km-50km. Parasta mitä voit juhannuksena tehdä!!
Startti ja maali osoitteessa: Riihitie 3, 37120 Nokia
Startti ja maali osoitteessa: Riihitie 3, 37120 Nokia
Tarjolla on siis tuttuun tapaan 10km, 21,1km, 30km, 42,2km ja 50km.
Reitti on 10km:n edestakainen lenkki ja luonnollisesti virallisesti mitattu.
Huoltopisteet sijaitsevat lähtö-/maalialueella sekä matkan varrella n.3km:n ja 7km:n paikkeilla. Huoltopisteet ovat ns. kylmiä, joten jokainen hoitaa itse juoman laskemisen mukiinsa jne.
Lähtö-/maalialueen huollossa on tarjolla vettä, Teho-urheilujuomaa, mehua, suolaa, sipsiä, karkkia, keksiä... siis suht. kattavasti kaikkea. Reitin huollossa on vettä ja urheilujuomaa.
Suljethan hanat aina juoman ottamisen jälkeen! Riittää juomat paremmin.
Huoltopisteet sijaitsevat lähtö-/maalialueella sekä matkan varrella n.3km:n ja 7km:n paikkeilla. Huoltopisteet ovat ns. kylmiä, joten jokainen hoitaa itse juoman laskemisen mukiinsa jne.
Lähtö-/maalialueen huollossa on tarjolla vettä, Teho-urheilujuomaa, mehua, suolaa, sipsiä, karkkia, keksiä... siis suht. kattavasti kaikkea. Reitin huollossa on vettä ja urheilujuomaa.
Suljethan hanat aina juoman ottamisen jälkeen! Riittää juomat paremmin.
Juoksun päätyttyä jokainen merkkaa suoritusaikansa tuloslappuun itse, jos paikalla ei ole ajanottajaa.
Juoksijat voivat halutessaan poiketa uimassa Sorva beachilla, joka sijaitsee n.300m:n päässä ja "kisakeskuksella on suihku/sauna tarjolla. Pientä venymistä vaaditaan, koska suihkuja on vain yksi, mutta se ei ole ollut ikinä ongelma. Muistat vain, ettet lotraa, jotta muutkin pääsevät. :-)
Osallistumismaksu on 5€. Ilmoitathan tulostasi etukäteen viimeistään 15.6. Osataan varautua huoltotarvikkeisiin paremmin. Toki voit ilmaantua paikalle perjantainakin.
Tapahtumassa noudatetaan normaaleja tieliikennelakeja!
Jokainen osallistuu tapahtumaan omalla vastuullaan!
Tapahtumassa noudatetaan normaaleja tieliikennelakeja!
Jokainen osallistuu tapahtumaan omalla vastuullaan!
Ilmot: Markus Ilva 050 5487661 tai ilva.markus@gmail.com
Anu Ossberg 040 8285700 tai anu.ossberg@gmail.com
Ohjelmassa on jälleen huippusuosittu levyraati. Pukukoodina rento asu, mutta vaatetta tarpeeksi!!
Juoksun jälkeen, Sorvassa jatkuu ilta jatkuu nyyttärimeiningillä.
Eli mahdollisuus jäädä nauttimaan yhdessä olosta ja grillailusta. Ota omat grillattavat mukaan ja saavu paikalle. Anu ja Markus tarjoavat salaatin ja patongit.Ohjelmassa on jälleen huippusuosittu levyraati. Pukukoodina rento asu, mutta vaatetta tarpeeksi!!
↧
↧
Vätternrundan 2015 med CC CykleFrenia Finland
Lähdimme Jyväskyläläisen Matka Mäkelän bussilla kohti Vätternrundania torstaina 11.6. iltapäivällä klo 13 aikoihin Lahdesjärven ABC:ltä. Tämän maailman suurimman massapyöräilytapahtuman startti olisi meillä edessä lauantaina 13.6. Motalassa Ruotsissa. Bussi oli lähtenyt aamulla liikkeelle Matka Mäkelä Oy:n pihasta Keuruulta, josta se suuntasi Jyväskylän Laajavuoren kautta Tampereelle. Pidimme aluksi tauon ABC:llä ja pakkasimme pyörät ja matkatavarat bussiin ja peräkärryyn. Tampereelta ajoimme Helsinkiin Katajanokalle Viking Linen terminaaliin ja lähdimme M/S Mariellalla Tukholmaan. Osa porukasta tuli vielä Helsingistä mukaan matkaan. Matkalle oli lähdössä 42 pyöräilijää ja muuten vaan mukaan lähtenyttä turistia. Team Raholasta mukana oli myös Vahtolammin Mika, jo 10. kertaa. Mika alun perin minutkin houkutteli matkalle mukaan. 4 pyöräilijää Hollannista ja Ranskasta liittyi vielä perillä meidän ryhmäämme. Laivalle päästyämme olikin sitten melkein heti herkullinen ja monipuolinen buffetruokailu.
 |
| Juhani the tiimiläinen |
Seuraavana aamuna saavuimme klo 10 aikoihin Tukholmaan. Keli Ruotsissa oli mukavan lämmin ja aurinkoinen. Tukholman satamasta lähdimme ajamaan noin 250 kilometriä kohti Kaakkois-Ruotsissa sijaitsevaa Motalaa. Matkalla pidimme tauon Nyköpingissä. Iltapäivällä saavuimme perille kansainväliselle Fria Intermilia koululle, jossa oli peruskoulun 1-9 luokat. Koululla olimme paikallisen Suomi-seuran vieraina. Perille päästyämme purimme bussista ja peräkärrystä pyörät ja matkatavarat pois. Majoituimme koulun 3. kerroksen luokkatiloihin. Koululle majoittui ryhmiä myös muualta ulkomailta ja Ruotsista. Pyörät säilytettiin pihalla aidatulla alueella. Alkuvalmistelujen jälkeen söimme koulun ruokalassa lounaan. Tarjolla oli spagettia ja jauhelihakastiketta. Ruokailun jälkeen lähdimme bussilla kaupungin keskustaan hakemaan numerolaput ja tutustumaan kisaexpoon. Alueella oli jo melkoinen kuhina ja valtavasti väkeä.
Palattuamme bussilla koululle aloimmekin sitten jo valmistautua edessä olevaan pyöräilyyn ja laittamaan pyöriä ja varusteita kuntoon. Ilta meni nopeasti mukavassa seurassa ja söimme vielä iltapalaa ennen nukkumaanmenoa. Ensimmäiset pyöräilijät starttasivat tapahtumaan jo perjantaina illalla klo 19.30 ja osa meidänkin pyöräilijöistä aloitti 300 kilometrin urakan jo perjantai-illan aikana. Meidän ryhmän virallinen starttiaika oli klo 4:12 lauantaina aamuyöllä. Kovin pitkiä yöunia ei ehtinyt siis saada ennen starttia. Nukuimme koulun luokkatiloissa patjoilla ja makuupusseissa.
Tapahtumassa ajettiin alla olevassa kuvassa näkyvällä reitillä Vättern-järven ympäristössä. Lähtö ja maali olivat Motalan keskustassa eri paikoissa. Reitillä oli paljon upeita maisemia ja iso osa reitistä kulki maaseudulla. Reitti oli huomattavasti tasaisempi kuin Pirkan Pyöräilyssä, toki muutama kovempi nousu oli ja lopussa erityisen kova Jeesus-mäki.
Aamulla ennen lähtöä kisapaikalle söimme hyvän aamupalan. Tarjolla oli mm. leipää, riisipuuroa, kanelia ja hilloa. Aamulla lähtiessämme oli noin 10 astetta lämmintä ja poutaa. Matkaan lähti ryhmiä edellisestä illasta aina lauantai iltapäivään asti, jolloin klo 12.00-13.12 välillä starttasi Sub 9-ryhmä. Lähtöalue oli jaettu kahtia, vasempaan ja oikeaan. Meidän lähtö tapahtui vasemmalta puolelta. Lähtöalueella oli ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua. Kuuluttaja huuteli suomalaisia lähtöalueella ennen lähtöämme. Starttasin matkaan oman lähtöryhmän kärjestä parin muun meidän ryhmään kuuluneen pyöräilijän kanssa.
 |
| Mikan tyylinäyte |
Matkaan päästyämme ensimmäiset kilometrit meni meillä pienellä 3 pyöräilijän ryhmällä edellisten ryhmien hitaampia ohitellen. Noin 20 kilometrin ajon jälkeen alkoi olla jo isompia ryhmiä edessä. Isoissa ryhmissä nopeudet nousivat ajoittain jopa 35-40 km/h ja matka eteni helposti. Isoissa ryhmissä oli myös helppoa ajaa muiden peesissä ja säästellä voimia tuleville kilometreille. Välillä pääsi hetkeksi vetämäänkin ryhmiä. Tapahtumassa oli paljon mukana pyöräilykerhoja Ruotsista ja muualta Euroopasta. Ryhmissä vetovastuuta jaettiin ja nopeudet pysyivät pääasiassa tasaisena. Tapahtumassa oli mukana kaiken tasoisia pyöräilijöitä, aivan eliittitasolta tavallisiin harrastajiin asti. Itse pysähdyin ensimmäistä ja viimeistä lukuun ottamatta kaikilla taukopaikoilla. Tauoilla oli hyvä tarjonta, mm. banaania, suolakurkkua, pullaa, urheilujuomaa, mehua ja vettä. Parilla tauolla oli myös ruokailu, ensimmäisellä oli tarjolla lihapullia ja perunamuusia perusruotsalaiseen tyyliin ja toisella lasagnea. Tauoilla välillä jäi ryhmistä, mutta takaa tuli onneksi uusia nopeita ryhmiä jatkuvasti. Loppua kohden vauhti hieman hidastui, kun kilometrit alkoivat jo painaa jaloissa. Suuremmalta katkeamiselta onneksi säästyin. Viimeiset 50 kilometriä alkoi ottaa jo koville, mutta homma eteni maaliin Motala-joen rannalle. Kokonaisaika oli lopulta 10 tuntia ja 56 minuuttia. Ajoajan keskinopeudeksi muodostui 30,3 km/h. Maalissa oli hieno tunne, kun oli selvinnyt tähän asti pisimmän pyöräilytapahtuman läpi ja ei ole muutenkaan tullut kerralla pyöräiltyä näin pitkää matkaa. Kaikin puolin jäi erinomaiset fiilikset tapahtumasta ja kelikin oli aurinkoinen lämmin koko ajan. Oli myös kunnia osallistua jo 50. kertaa järjestettävään tapahtumaan. Vätternrundanille starttasi tällä kertaa 20002 pyöräilijää ja maaliin selvisi 19352. Team Tre Berg-Bianchi tiimi teki uuden reittiennätyksen 6 tuntia ja 33 minuuttia.
 |
| Ei paljon Jeesus-mäet tunnu |
Koululle palattuani kävin ensiksi suihkussa ja sen jälkeen oli edessä ruokailu. Illalla vielä grillasimme makkaraa ulkona. Seuraavana yönä lähdimme klo 2:10 kohti Tukholman satamaa, josta palasimme Viking Gracella ja tällä kertaa Turun satamaan. Laivalla nautimme heti alkuun meriaamiaisen ja myöhemmin iltapäivällä oli jälleen buffet edessä. Energiatankkaus oli kohdallaan koko reissun ajan. Turussa olimme klo 19:50 aikoihin ja sieltä jatkoimme kohti Tamperetta. Takaisin Lahdesjärven ABC:llä olimme illlalla n. klo 22.30 aikoihin. Loppuporukka jatkoi vielä Jyväskylään ja Keuruulle ja heillä paluu venyi aamuyölle.
Haluan lopuksi kiittää kaikkia matkalla mukana olleita. Todella huippuporukkaa! Suosittelen tapahtumaa myös kaikille muille, rohkeasti vaan mukaan.
 |
| Juhanin seuraava seikkailu alkaa auringon laskettua |
↧
Juokse Sorvassa 19.6.2015 Tulokset
| Miehet Maraton | |||
| 1. | Markus Ilva | Team Rahola | 3.44:40 |
| 2. | Mikko Perttula | Hämeenkoski | 3.57:33 |
| 3. | Antti Syrjänen | Team Rahola | 3.58:52 |
| 4. | Petri Mononen | Team Rahola | 4.10:24 |
| 5. | Juhani Yli-Marttila | Team Rahola | 4.14:40 |
| 6. | Vesa Järvenpää | Häjyt | 4.16.56 |
| 8. | Ville Niemenmaa | Team Rahola | 4.22:12 |
| 9. | Sami Putkisaari | Ilveksen Miäs | 4.22:12 |
| 7. | Markku Lauste | Liikuttavat | 4.22.47 |
| Naiset Maraton | |||
| 1. | Niina Taimisto | Team Rahola | 3.58:52 |
| 2. | Anu Ossberg | Team Rahola | 4.01:52 |
| 3. | Tiina Häkkinen | Team Rahola | 4.10:24 |
| Miehet 30KM | |||
| 1. | Johan Gröndahl | Team Rahola | 3.05:20 |
| 2. | Petteri Haapamäki | Team Rahola | 3.33.15 |
| Naiset 30KM | |||
| 1. | Sanna Järvinen | Team Rahola | 2.42.45 |
| 2. | Jaana Putkinen | Team Rahola | 3.03:00 |
| Miehet Puolimaraton | |||
| 1. | Jarmo Rintala | TreMK | 1.41.00 |
| 2. | Harri Riutta | Team Rahola | 1.47.50 |
| 3. | Erkki Rintala | Team Rahola | 1.57.45 |
| 4. | Petri Kiiskilä | Ikurin Vire | 2.22.47 |
| 5. | Jarkko Jokela | Team Rahola | 2.25.58 |
| 6. | Kari Poutanen | Team Rahola | 2.35.01 |
| Naiset Puolimaraton | |||
| 1. | Veera Lahtinen | Team Rahola | 2.01:58 |
| 2. | Ritu Koivisto | Team Rahola | 2.12:23 |
| 3. | Tiia Häkkinen | Team Rahola | 2.22.59 |
| 4. | Minna Jokela | Team Rahola | 2.25.58 |
| Miehet 10KM | |||
| 1. | Reijo Suojanen | TMI Katriina Lahtinen | 46.40 |
| 2. | Kaj Koivumäki | Team Rahola | 48.15 |
| 3. | Jere Häkkinen | Team Rahola | 50.38 |
| 4. | Markus Jäykkä | Team Rahola | 1.12:00 |
| 5. | Juha-Matti Uusitalo | Kankaanpää | 1.17:43 |
| 6. | Kai Lepistö | Vatajankosken Sähkö Oy | 1.17:50 |
| Naiset 10KM | |||
| 1. | Minna Ylivakeri | Team Rahola | 52.40 |
| 2. | Tanja Tohni | Team Rahola | 53.52 |
| 3. | Päivi Linnero | Team Rahola | 1.00.15 |
| 4. | Virpi Virtanen | Team Rahola | 1.04:21 |
| 5. | Henna Värikoski | Team Rahola | 1.09:00 |
↧
Virpin salaiset maraton seikkailut
Talvella Markus heitti ”haasteen”, juokset alkukesästä maratonin ja parannat enkkaa hyvin. Kilpailuhenkisenä ihmisenä tartuin haasteeseen. Avuksi sain PT-Markuksen, joka alkoi aktiivisesti kannustaa ja vaatimaan multa enemmän, eli käytännössä tuli spinningiin viereen huutamaan tyylillä ”lisää vastusta, ei tunnu missään” jne. Sorvan Satkun jälkeen sitten aikataulu alkoi selvitä, kevään the maraton päivä tulisi olla kesäkuun alussa ja sain itse päättää kisan.
Tätä ennen piti vielä käydä juoksemassa kova puolikas ja reipas kymppi. Ne hoidettiin kuntoon Ideaparkissa ja Suomi Juoksussa. Kevään aikana itsekin aloin huomaamaan oman kunnon kehityksen ja sain uskoa omaan tekemiseen. Parasta, että pää alkoi olla mukana hommassa ja tiesin pystyväni.
Juoksukalenteria selaillessa tuli eteen 13.6. Alajärvi Maraton. Kyseiseen tapahtumaan olin jo tutustunut pari vuotta aikaisemmin puolikkaan merkeissä. Joten valinta oli helppo, siinä on the Maraton kisa. Lisäksi asiaa helpotti, että mökkimme sijaitsee 30km päässä ja tiesin saavani vanhemmat mukaan tapahtumaan. Alajärven Maraton on kylätapahtuma, johon osallistuu noin 100juoksijaa 10km, puolikkaalle ja maratonille. Reitti on tasainen ja kiertää Alajärven maalaismaisemissa, joten tarvitsi juosta sama reitti kaksi kertaa.
Kisapäivän aamu valkeni pilvisenä, mutta tyynenä. Heti aloin miettimään vaatteita, sillä ennusteissa oli luvattu aurinkoa ja 17astetta. Rauhoittelin itseäni, lähtöön on runsaasti aikaa, älä ressaa. Lähtö siis tapahtui klo 15. Päivä kirkastui kirkastumistaan ja oli selvää, että juoksen capreilla ja t-paidalla. Kesän ensimmäinen lenkki lyhyillä, jes!
Kisapaikalle saapuessamme, jännitykseni kasvoi. Huomasin myös lähtöpaikan muuttuneen viime kerrasta. Maratonin ja puolikkaan/10km lähtö olivat erissä paikassa. Kysyin ja varmistin järjestäjiltä vielä nämä juoksukuviot ja asia oli selvää. Ennen lähtöä kiukuttelin vielä iskälle, joka rupesi neuvomaan liikaa. Lähtöviivalle painellessani mietin viimeisen kerran PT:n ohjeet, tavoitevauhtia ja fiiliksen mukaan. Viivalla kyräilin porukan läpi ja huomasin, että naisia oli vähän ja miehiä kohtuullisesti, yhteensä noin 50 juoksijaa.
Kolme-kaksi-yksi-mene ja lähdin kiertää urheilukenttää, koska ryhmää oli vähän sain heti oman paikkani ja oman vauhtini asetettua hyvin. Siitä lähdettiin kiertää järveä, olin mielestäni maraton porukan viimeisien joukossa. Tämä ei haitannut minua, sillä olin ennakkoon ilmoittautuneista huomannut, et kovia menijöitä oli matkassa. Ensimmäiset 5km sujui hyvin, ensimmäisellä aurinko suoralla soijaa rupes pukkaa oikein kunnolla ja mietin, et pitänee vilvoittaa päätä vedellä juomapisteellä. Onneksi suoran jälkeen tuli varjopaikka ja kuumuus väheni. Nesteitä join runsaasti huoltopisteiltä, melkein jokaiselta pisteeltä kaksi mukia.
 |
| jaxaajaxaa |
Ekan puolikkaan olin hyvin aikataulussa ja juoksu sujui kevyesti ja selkiä tuli tasaisesti vastaan. Toiselle puolikkaalle lähtiessäni koin ensimmäisen henkisen taistelun, tyhjä kilometrin suora. Tajusin joutuvani juoksemaan yksin toisen kiekan. Silloin ajattelin, olen vain maanantai lenkillä jonka vauhti on kovempi. Tämä auttoi asiaa, välillä tosin tuli epäusko olinko eksynyt.. Reitti oli merkitty huonosti, kalkkiviiva vain käännöksissä eikä jokaisessa risteyksessä toimitsijaa. Mietin matkalla tuska hetkinä Anun huutoja ”eteen päin elämässä” ja muita lennokkaita, lisäksi matkassa oli muutama muukin tiimiläinen joiden jutut pyörivät päässä. Täytyy sanoa, että tiimi järjestää tapahtumat hyvin ja kaipasin samaa tässä tapahtumassa.
Luotin omiin suunnistuskykyihin ja jatkoin matkaa. N. 25km kohdalla maha alkoi sanoa sopimusta irti, vauhti hidastui. Sitten tuli hyvä pusikko Honkarakenteen markilla, pusikon kautta jälleen matka jatkui ja pääsin takaisin tavoitevauhtiin. Viimeiset 10km ja selkiä alkoi taas näkyä. Sain pieniä piristysruiskeita ja annoin mennä. Jaloissa tuntui, mutta se ei haitannut menoa, tosin vauhtia en pystynyt lisäämään. Viimeinen huoltopiste ja puisto kiekka. Silloin tiesin, että selviän tästä koitoksesta. Tosin olin ihan epätietoinen omasta ajasta, luulin että menee samoihin aikoihin kuin Valenciassa. En pidä näkyvillä kellossa aikaa. Lopulta näin Ankkuri kentän ja sitten päätin, et purista kaikki itestä ja anna mennä. Sain lisättyä vauhtia viimeisillä 500m ja kentän satkun kohdalla jopa kunnon loppukirin.
Kuuluttaja ilmoittaa, että naisten maratonin kolmonen saapuu maaliin. Olin et WHAAAAT, en tajunnut ollenkaan missä mennään. Pysäytin kellon ja näin ajan, JEEESSS enkka 4:17:24 (parannusta 11min). Tosin jäi 5min tavoitteesta, mikä harmitti. Siinä sain hetken rauhan ja heti suoraan palkintopallille. Liikuttava hetki se oli itselle, mutta enemmän kyllä varmasti vanhemmilleni.
 |
| Palkintojen jako |
Lähtiessämme mökille päin ajelee, puhelimeni rupesi laulaa kyselyjä. PT:n kanssa viestiteltyä ja hänen tyytyväisyyden jälkeen tajusin itsekin oman kovan suorituksen. Jäipähän hampaan koloon jotain.. Tästä taitanee jatkua salaiset seikkailut maratonien maailmassa.
 |
| Fiilistelyä auringossa!! |
↧
↧
Savonlinnaan lähtijät
Kaikki autolla Savonlinnaan lähtijät, varatkaa autopaikka itse hotellilta! Nyt kannattaa alkaa toimimaan asian suhteen.
Yhteystiedot:
Kesähotelli Tott
Satamakatu 1
57130 Savonlinna
Puh. +358 15 206 3630
tott.savonlinna@sok.fi
↧
Anun maraton 4.7.2015
Sarjat
Puolimaraton M/N, M/N40, M/N50, M/N60 ja M70 Maraton M/N, M/N40, M/N50, M/N60 ja M70
Maraton klo 10.00 Puolimaraton klo 10.15
Paikkakunta, lähtöpaikka ja kellonaika
Nokia, Kylpylähotelli Eden, Paratiisikatu 2 klo 10.00
Osanottomaksut ja ilmoittautuminen
Os.maksu puolimaraton 28€ (JK 25€), maraton 38€ (JK 35€) ilm.viim. 25.6. jälki-ilm. paikanpäällä puolikas 40€ ja maraton 50€ viim.1h ennen starttia. Os.maksut tilille: Sports Team Rahola ry. 450300-173561 viestikenttään: Anun maraton, oma nimi, seura, sarja ja JK numero
Palkinnot
Kaikille maaliinpäässeille muistomitali ja sarjojen kolme parasta palkitaan pokaalein
Reitti
Reitti on 21,1km, maratonilla reitti juostaan kahteen kertaan. Virallisesti mitattu kaunis ja vaihteleva reitti. Reitillä on sekä asvalttia että sorapintaa.
Lisätietoja
Kaikki osallistuvat omalla vastuullaan. Yli 6h menijät voivat lähteä klo 9.00. Tapahtumassa ei ole aikarajoitusta. Huolto n. 5km välein, suihku/sauna kuuluvat osanottomaksuun, kylpylän puoli omalla kustannuksella.
Apua valmistautumiseen saat välilehdeltä Maratoonarin muistilista, jossa Anun ohjeita ja vinkkejä.
Lue kisasäännöt TÄSTÄ
Apua valmistautumiseen saat välilehdeltä Maratoonarin muistilista, jossa Anun ohjeita ja vinkkejä.
Lue kisasäännöt TÄSTÄ
Yhteystiedot
Markus Ilva 050 5487661 ilva.markus@gmail.com Anu Ossberg 040 8285700 anu.ossberg@gmail.com
Reittikartta tästä!
Majoitus
Jos kaipailet majoitusta maratonviikonlopulle, otappa yhteyttä Nokian Edeniin joko puhelimitse 03 280 1111 tai sähköpostilla eden.rantasipi@restel.fi. Mainitse varausta tehdessäsi Anun maraton, niin saat majapaikan sopivaan hintaan.
Ravintolapalvelut kylpylähotellilla
Ravintolapalvelut kylpylähotellilla
Aamupalaa on tarjolla seisovasta pöydästä ravintola Esmeraldassa klo 7.00-10.00 hintaan 15€. Esmeraldasta saa myös pelkän kahvin hintaan 1€. Kahvi on tarkoitettu talkoolaisille sekä juoksijoille ja heidän huoltajille.
Kahvila- ja grillitarjontaan keskittyvässä ravintola Rosaliassa on helppo piipahtaa tankkaamassa klo 10.00 alkaen.
Suihkut ja kylpyläpalvelut
Juoksijat pääsevät suihkuun ja saunaan näyttämällä kilpailunumeroa tai mitalia kassalla. Jos juoksija haluaa kylpylän puolelle uimaan ja nauttimaan, maksaa tämä itse 7€. Juoksijan perheenjäsenet kylpylään hintaan 14€ aikuinen ja 10€ lapsi.
Wc ja pukuhuoneet
Hotellin toiletit ovat juoksijoiden käytössä ja pukuhuoneissa voi käydä vaihtamassa vaatteet, mutta sinne ei saa jättää mitään! Järjestäjällä on varustesäilytys lähtö-/maalialueella.
Reitin varrella on myös wc mahdollisuus.
Kahvila- ja grillitarjontaan keskittyvässä ravintola Rosaliassa on helppo piipahtaa tankkaamassa klo 10.00 alkaen.
Suihkut ja kylpyläpalvelut
Juoksijat pääsevät suihkuun ja saunaan näyttämällä kilpailunumeroa tai mitalia kassalla. Jos juoksija haluaa kylpylän puolelle uimaan ja nauttimaan, maksaa tämä itse 7€. Juoksijan perheenjäsenet kylpylään hintaan 14€ aikuinen ja 10€ lapsi.
Wc ja pukuhuoneet
Hotellin toiletit ovat juoksijoiden käytössä ja pukuhuoneissa voi käydä vaihtamassa vaatteet, mutta sinne ei saa jättää mitään! Järjestäjällä on varustesäilytys lähtö-/maalialueella.
Reitin varrella on myös wc mahdollisuus.
↧
Maratonin talkoolaisille (muokattu 3.7. klo 9.20)
Tässä talkooväelle ohjeistusta:
- 4.7. klo 5.30 tavaroiden hakua Sorvasta
- Edenillä klo 6.00 telttojen pystytystä ja kisapaikan rakentelua
- Muut paikalla viimeistään klo 8.00, ellei toisin sovita
- Anu antaa ohjeet juomapisteille, jakaa tavarat, neuvoo paikat
- Kaikille keltainen liivi päälle + liikenneohjaukseen pysäytysmerkit mukaan, Anu jakaa myös nämä ja ohjeistaa hommat + paikat.
Ottakaa mukaan jotain syötävää ja juotavaa, koska päivä on pitkä!
Liikenteenohjaajat ja huoltopisteiden porukat, ottakaa mukaan tuoli!
Anu jakaa ohjeet kaikille huoltopisteeläisille sekä liikenteenohjaajille kirjallisena.
Ottakaa toisenne huomioon, monet tarvitsevat kyyditystä toimipaikoilleen jne.
Liikenteenohjaajat ja huoltopisteiden porukat, ottakaa mukaan tuoli!
Anu jakaa ohjeet kaikille huoltopisteeläisille sekä liikenteenohjaajille kirjallisena.
Ottakaa toisenne huomioon, monet tarvitsevat kyyditystä toimipaikoilleen jne.
Illalla juoksun jälkeen talkoolaisille ruokaa ja juomaa Sorvassa Riihitie 3:ssa klo 18.30
Joku innokas voisi lähteä Markuksen mukaan merkkaamaan reittiä kalkilla ja kilometrikylteillä perjantaina klo 22.15 alkaen. Ilmoile innostuksesta viettää pätkä kesäyötä kalkkikärryn seurassa Markukselle 050 5487661.
↧
Anun Maraton
Tiedoksi kaikille juoksijoille!!!!!
LISÄÄMME REITIN VARRELLE YLIMÄÄRÄISIÄ JUOMAPISTEITÄ.
Huomenna nähdään!
LISÄÄMME REITIN VARRELLE YLIMÄÄRÄISIÄ JUOMAPISTEITÄ.
Huomenna nähdään!
↧
↧
Anun Maraton 4.7.2015 Tulokset
Kiitos kaikille osallistujille Anun Maratoniin! Tässä tulokset tapahtumasta, kuvia tapahtumasta tulee myöhemmin. Huomautukset tuloksista sähköpostilla osoitteeseen virpimvirtanen@gmail.com.
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
↧
Kuvagalleriaa Anun Maratonilta 2015
Fiilistellään vielä lauantaita kuvien kera. Lisää kuvia tulee myöhemmin, tarkkaile tilannetta..
Kuvia Sorvan huoltopisteeltä
Kuvia lähtö-/maalialueelta
Kuvia vesipisteeltä
Kuvia toimitsijamaratonilta
Kuvia Maalialueelta
Kuvia lähtö-/maalialueelta
Kuvia vesipisteeltä
Kuvia toimitsijamaratonilta
Kuvia Maalialueelta
↧
Savonlinnan ohjelmaa ja tietoja
Lähtö Savonlinnaan tapahtuu la 18.7. klo 7:30 Kolmenkulman ABC:ltä.
Autokunnat ovat seuraavat:
Harri: Tiina Hä, Mari, Juhani
Susanna: Lea, Teija, Virpi
Anu: Jarmo V., Jaana
Ilmoita Anulle, jos lähdet samassa lähdössä kuin autokunnat. Arvioitu ajoaika on 4,5tuntia + pysähtelyt. Kohteena Sokos Hotels Kesähotelli TOTT, Satamakatu 1, 57130 Savonlinna. (puh 015 2063630)
Klo 14:00 on tiimille varattu Ravintola Majakka (Satamakatu 11, 57130 Savonlinna, puh. 015 2062825) Ilmoita Anulle, jos et tule syömään.
Klo 19:00 alkaa Ooppera(Olavinlinna, Linnakatu 7, 57130 Savonlinna). Liput Oopperaan on Anulla, joten ota oma lippusi hyvissä ajoin. Autokunnissa matkustavat saavat liput kätevästi lauantaiaamuna. Muut; sovi Anun kanssa lipun haku! Oopperaan ei korkkareita jalkaan ja mukaan hartiahuivi/pitkähihainen paita. Oopperan jälkeen kaikki voivat syödä mitä haluavat ja ajoissa nukkumaan.
Su 19.7Maraton lähtö klo 11:00 ja 1/2Maraton ja 10km lähtö klo 12:00.
Maraton purku tapahtuu klo 19:00 alkaen ruokailun merkeissä Muikkuterassilla, jonne Anu on varannut pöydät. ( Orginal Sokos Hotel Seurahuone, Kauppatori 4-6, 6krs 57130 Savonlinna)
Ma 20.7. Aamupalan jälkeen lähtö klo 10:30 kohti Ollinmäen viinitilaa. (Anttolantie 1640, 52100 Anttola) Arvioitu ajoaika 1,5tuntia) Viinitilalla tutustutaan tilaan ja tuotteisiin. Paikan päällä juodaan kahvit ja pikkupurtavaa. Matkaa jatketaan klo 15:30 kohti Imatraa, arvioitu ajoaika 1,5tuntia. Kohteena Center Hotel Imatra(Koskenparras 3, 55100 Imatra)
Klo 18:00 Imatrankoski kuohuu!! (Imatrankoskentie 3) Maanantaisin Sibelius musiikkina, eli ajoissa paikalle, kesto noin 20min. Kuohujen jälkeen mennään syömään, vielä ei selvillä paikka.
Ti 21.7. aamupalan jälkeen n. klo 10:00 kohti kotia. Ajoaika arviolta 4tuntia + tauot.
Muistutus: ota mukaan uikkarit ja jumppatamineet aamujumpille!!(jumpat avaavia ja venyttäviä)
Kysymykset ja ilmoitukset Anulle 040 8285700.
Varaukset on tehty Anu Ossberg, Team Rahola.
Mukavaa matkaa!!!
↧
Ohjeita Pirkan Soutuun.
Pirkan Soutu alkaa klo 16:00, joten Hatanpään Soutustadionilla on hyvä olla jo klo 15:00. Paikan päällä on tavarasäilytys, jonne voi jättää kaiken ylimääräisen. Ja Amarilloon mennään suoraan Hatanpäältä, joten varaudu tähän.
Huomioitavaa soudussa on, että kyseessä on pitkäkestoinen suoritus. Joten hyvä on tankkailla jo viikolla(kuten maratonille tankkaisi). Muista pukeutua sään mukaan ja aurinkoisella kelillä lakki ja aurinkorasva on poikaa.
 |
| Veneet matkalla |
Mukaan VENEESEEN tulee ottaa tankkausta varten evästä, esim. geelejä, rusinoita, pähkinöitä jne ja runsaasti juomaa. HUOM! muuta kuin pelkkää vettä. Lisäksi varusteiksi istuinalustan, hyvät saumattomat hanskat, lenkkarit jalkaan(sukat myös) ja jalkaan hankaamattomat housut/vältä saumoja. Kysy lisää Anulta ja Markukselta.
Vuoden 2015 venekunnat ovat seuraavat:
| Ykkös Vene | Kakkos Vene | |
| Anu Ossberg | Tiina Häkkinen T | |
| Markus Ilva-> Mika Anttonen | Satu Kulmala | |
| Virpi Virtanen | Jere Katvala | |
| Mari Järvinen T | Marko Kangasmäki | |
| Teija Virtanen T | Elina Hurme T | |
| Jarkko Jokela | Jarmo Häkkinen | |
| Petri Mononen | Teijo Tohni | |
| Jukka Puronlahti | Petteri Haapamäki | |
| Tiia Häkkinen | Pia Neuvonen | |
| Sanni Kataja-aho | Heikki Neuvonen | |
| Kirsi Tuomisto-Kataja-aho | Kati Nynäs -> Tiina Hult | |
| Simo Kataja-aho | Minna Ylivakeri | |
| Harri Lappetteläinen | Ari Helenius | |
| Mika Vahtolammi | Jaana Putkinen |
Jos JOUDUT perumaan osallistumisesi soutuun syystä tai toisesta, hommaa ITSE korvaava soutaja. Vinkki, laita asiasta tiiminsivujen shouttiin ja tiimin facebookiin tietoa. Aikaisempien vuosien fiilistelyä löytyy hakukoneella, sanalla Pirkan Soutu.
AMARILLOON PÖYTÄ VARATTU KLO 21.00 ALKAEN NIMELLÄ ANU OSSBERG/TEAM RAHOLA!!!!
AMARILLOON PÖYTÄ VARATTU KLO 21.00 ALKAEN NIMELLÄ ANU OSSBERG/TEAM RAHOLA!!!!
↧
↧
ARKANGELIN MARATONIA… TAAS
Moni varmasti ihmettelee, että mikä saa miehen lähtemään moiseen paikkaan yhä uudestaan ja niin kyselen sitä välillä itseltäni minäkin. Kuitenkin kun on kerran kokenut Arkangelin valoisan kesäyön lumon, ihmisten välittömyyden ja jälleennäkemisen ilon, sekä arjesta irtaantumisen totaalisen riemun, ei enää ihmettele. Jokin siinä kiehtoo, sillä vaikka muutoksen tuulet ovat puhaltaneet rajusti myös Arkangelin ylle, ei se ole kadottanut ainutkertaisuuttaan. Sen sain taas kokea, kun olin houkutellut Outin Arkangelin reissuun kolmen vuoden paussin jälkeen. Itselläni tämä Arkangelin matka oli jo 13. ja maratonin taivalsin nyt siellä 12. kerran. Keväämmällä en ollut ajatellut Arkangelia lainkaan reissukalenteriimme, mutta kun jossain vaiheessa sorruin vilkaisemaan lentohintoja Pietarista, sekä junalippua sinne, kiinnostukseni heräsi kummasti. Hinnat olivat vain noin kolmannes viime reissumme hinnoista, kuten hotellien hinnatkin, jotka olivat nyt ruplan kurssin vuoksi halvempia kuin aikoihin. Kokonaisbudjetti hyvällä hotellilla varustettuna oli nelisensataa, sisältäen jo viisumikulutkin, jotka toki ovat nousseet hieman vuosien varrella. Ajoimme ensin Lahteen, josta miellyttävä junamatka vei meidät Pietariin. Meillä oli muutama tunti aikaa siirtyä metrolla ja bussilla lentoasemalle, joka sujui vanhasta muistista leppoisasti. Kentällä meitä kohtasi mieluisa yllätys, kun uuden uutukaista hohtava terminaali otti meidät vastaan. Vanha Pulkovon Domestic terminaali kun oli ajat sitten jälkeenjäänyt synkkä systeemi. Nyt nautimme fiksussa italialaistyyppisessä ravintolassa lounaan. Tosin on pakko sanoa, että vanha neukkutyyppinen lentoaseman ravintola oli melkoinen elämys aikoinaan ja kokemisen arvoinen. Ruoka siellä oli ihan maittavaa, kuten useimmiten venäläisen keittiön tuotokset ovat.
 |
| Aamulla aikaisin rantakatu oli vielä hiljainen |
Pietarista lento Arkangeliin ei kestä kuin puolitoista tuntia. Kukaan tuttavistani ei ollut luvannut olla vastassa, mutta en olisi ihmetellyt vaikka joku olisi ollutkin, sillä venäläiset eivät aina niin tarkasti ilmoittele suunnitelmistaan. Otimme taksin, vaikka bussiakin olisi ollut tarjolla, sillä 25 km:n kyyti keskustaan maksoi vain 300 ruplaa, eli noin viisi euroa. Kaupan päälle saimme vielä melkoisen slaavilaisen rokkipläjäyksen, sillä eihän autoa voi ajaa ilman helvetinmoista mekkalaa, eihän. Muutenkin kyyti oli yhdenlainen seikkailu, kuten ulkomaan taksit nyt usein ovat, meni mihin päin vain Länsi-Euroopan ulkopuolelle. Perillä hotellilla totesimme paikan ihan moitteettomaksi ja sijainnin tiesinkin hyväksi. Maratonin tapahtumapaikalle oli matkaa vain muutama sata metriä, kuten keskustaankin vain kilometrin verran. Sinne lähdimmekin heti laukkujen purkamisen jälkeen ja ”pakkomielteeni” oli löytää parturi. Hetken päästä olinkin melkein pulipää, asiallisessa parturissa käynnin jälkeen ja helteet saivat sikäli tulla päälle. Parturissa käynnin jälkeen, joka muuten maksoi kympin luokkaa, teimme ruokaostoksia Premium nimisessä kaupassa, jossa valikoimat ovat länsimaista tasoa. Hotellille kävellessä tunnistin jo kaukaa lähestyvän lenkkeilijän rantakadulla. Kaksi kertaa kotonani Suomessakin vieraillut Valeri, oli valmistavalla lenkillä ja tapaamisesta aidosti hämmästynyt, kuten toki me myös. Söimme illallisen hotellimme ravintolassa, todeten sen hyväksi laadultaan, kuten yleensä arkangelilaiset ravintolat ovat. Alkukesä Arkangelissa oli ollut yhtä epävakaata kuin Suomessa, mutta nyt sää oli melko lämmin ja jopa pelko helteestä maratonilla hiipi mieleen. Pienen iltakävelyn jälkeen oli helppo painaa pää tyynyyn, olihan päivälle tullut pituutta jo lähes 20 tuntia.
 |
| Arkangeli on laivakaupunki, jossa jo Pietari Suuri rakenteli puualuksia. Siellä on Venäjän ainoa koko vuoden auki oleva ulkosatama |
Seuraavana aamuna menimme noutamaan numeroita Gandvik klubille, joka myös oli kävelymatkan päässä. Klubin nokkamies Sergei oli innoissaan tulostamme surren toki sitä, että delegaatiomme oli niin vähälukuinen. Lyhyellä varoitusajalla en ollut onnistunut haalimaan isompaa ryhmää tämänvuotiselle Arkangelin maratonille, mikä oli hänelle toki pettymys. Kohta selvisi, että Sergeillä oli meille yllätys, hän oli vaihtanut naisystävää. Tämä Nadja oli muuttanut Sergein vuoksi Moskovasta ja oli ihan iloinen pakkaus. Nadja ymmärsi myös jonkin verran englantia, mikä helpotti hieman papereiden täyttöä, sillä kaikki oli tietenkin vain venäjäksi. Kielitaitoiseen törmääminen näillä selkosilla on paikoitellen pieni haaste. Olin jopa yllättynyt siitä, että englanninkieltä taitamattomien osuus nuorisostakin on vielä niin suurta. Kehitystä siinä ei viime vuosina ole juurikaan tapahtunut. Ehkä syynä ovat valtiopoliittisetkin päätökset, syytä voi vain arvailla. Klubilla ei montaa tuttua näkynyt, mutta yksi sitä tärkeämpi kylläkin, eli ”pappa” Nikolai. Pappa siksi, että kaksi hänen tytärtään, joilla on jo lapsia, ovat hyviä tuttujani. Nikolain kanssa meillä olisi enemmänkin juteltavaa, mutta kielimuuri on tulkin puuttuessa isona esteenä. Numeroiden saannin jälkeen on tapana istua alas ja juoda rauhassa teetä ja syödä keksejä, sekä korppuja. Iltapäiväksi olisi ollut tarjolla osanottomaksuun kuuluva sightseeing Venäjän suurimpaan ulkoilmamuseoon, mutta emme lähteneet haaskaamaan energiaa siihen. Toki pyörimme kaupungilla pitkin päivää, mutta löysän aikataulun mukaan ja rauhassa. Kaupungille alkoi tulla enemmän ja enemmän porukkaa, alkoihan Arkangelin kaupungin vuosipäivän juhlintojen huipentuma lähestyä. En lakkaa ihmettelemästä sitä innokkuutta ja riemun määrää, millä kaupunkilaiset osallistuvat juhlintaan. On hyvin vaikea kuvitella, että tamperelaisista kolmannes osallistuisi joka vuosi eri tavoin kaupungin järjestämiin juhliin, vaikka iso joukko ihmisiä saataisiinkin kasaan. Päivien aikana on kymmeniä erilaisia tapahtumia, joista yhtenä tämä Gandvik maraton, joka nyt järjestettiin 32. kerran.
 |
| Valmiina starttiin ikuisen tulen muistomerkillä |
Aiempina vuosina maratonin lähtö oli ollut stadionilla, mutta nyt parina vuonna reitti meni vain rantakadulla. Tämä on mielestäni hyvä ratkaisu, sillä nyt lähtö- ja maalipaikalla on runsaammin yleisöä ja sitä myöten myös kannustusta. Kulttuuriperintöä tämän tapaiseen harrastukseen ei Venäjällä ole, joten he eivät myöskään osaa vielä kannustaa ja siten osallistua tämän tyyppiseen tapahtumaan. Huoltopuolen kannustus ja huolenpito sitä vastoin on aivan loistavaa ja mieltä lämmittävää. Positiivisen havainnon sitä vastoin tein lenkkeilijöiden ja rullaluistelijoiden määrän yleisenä kasvuna, sillä kymmenen vuotta sitten oli turha yrittää bongata harrastajalenkkeilijää. Aivan uutena juttuna olivat keppikävelijät. Kymmenen vuotta sitten Arkangelin matkojen pioneeri Ilkka Taipale, oli ensimmäinen ja ainoa sauvakävelijä, nyt heille oli jopa oma sarjansa. Menimme lähtöpaikalle ajoissa ja tapasimme useita tuttuja vuosien varrelta. Erityishuomiotakin saimme kun Arkangelin TV haastatteli meitä, kysellen syytä mikä sai meidät lähtemään Suomesta asti. Videonkin haastattelusta saimme sähköpostilla, mutta jääköön omaan käyttöön. Itselleni tämä oli jo kolmas tv-haastattelu Arkangelissa, joten ehkä seuraavaksi tulee nimikirjoituksen pyytäjät. Olimme sopineet Outin kanssa juosta yhdessä ja nyt pystyimme jopa siinä suunnitelmassa pitäytymään. Pari kertaa juoksuni meni väkinäiseksi ja sääkin oli ajoittain liian lämmin, mutta mitään isompia ongelmia ei ollut, normaalia väsyä vain. Pelkona ollut akillesvaiva ja ajoittainen polvikipu antoivat matkan varrella periksi ja otimme jopa pienoisen loppukirin. Yhtenä syynä kiriin oli samansarjalaisen kilpakumppanin raivoisa takaa-ajo, joka kuitenkin päättyi hänen niukkaan häviöönsä. Kyseessä oli Aleksej, joka on Valerin lisäksi toinen kaikki Gandvik maratonit selvittänyt juoksija. Kolmas olisi ollut jo aiemmin mainitsemani Nikolai, mutta hän joutui keskeyttämään jalkavaivojen takia. Pettymys oli tietysti todella suuri, sillä heitä kolmea on juhlittu suurina sankareina joka vuosi ja nyt Nikolai on sitten poissa siitä porukasta.
 |
| Myös beach volley on jo rantautunut Arkangeliin |
Lyhyen hotellilla elpymisen jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa, sillä hotellimme ravintolassa oli yksityistilaisuus. Kävelimme keskustaan ja menimme tuttuun ravintolaan. Iltaseitsemältä alkaisi palkintogaala, joten aikaa ei ollut hukattavaksi. Kun sitten ruoka viipyi kohtuuttoman kauan, niin hölkkäsimme takaisin hotellille kaatosateessa, joka oli sillä välin alkanut. Sieltä lähtiessä otimmekin sitten taksin ja astelimme kulttuuritalolle sisään vain todetaksemme, että tilaisuus ei ollutkaan edellisistä kerroista poiketen enää siellä. Yritin soittaa tutulle Galinalle, mutta hän ei vastannut. Sitten soitin hänen siskolleen Svetlanalle Moskovaan, joka puolestaan yritti isälleen Nikolaille ja ehkä jollekin toisellekin. Minä soitin vielä kaverilleni Tapiolle Suomeen ja pyysin katsomaan netistä tietoa. Tapiolta sain sitten osoitteen ja pyysimme erästä nuorta miestä oppaaksi ja hän lähti pienen empimisen jälkeen näyttämään paikkaa. Muutama sata metriä kaatosateessa käveltyämme pappa Nikolai tuli vastaan ja ongelma oli ratkennut. Helppoa, mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy, Venäjällä. Perillä oli palkintojuhlat täydessä vauhdissa ja Outi repäistiin heti lavalle. Pokaali kolmannesta sijasta ja teeastiasto olivat tuliaisena, parin puisen muistoesineen lisäksi. Ja voi että sitä taputusten määrää, niistä ei meinannut tulla loppua. Valeri heitti sitten meidät autollaan hotellille, josta oli heti vaatteiden vaihdon jälkeen uusi lähtö. Meidät oli kutsuttu jazz-klubille ja otimme taksin, mutta eipä vain löytynyt taas oikeata paikkaa. Eikä löytynyt ennen kuin annoin puhelimeni taksikuskille, joka kyseli oikean osoitteen meidät kutsuneelta lääkäri Konstantinilta. Esiintymässä oli hyvä tuttuni jazz-laulaja, jonka nimi on myös Konstantin, joten siksi nämä ammattinimikkeet nimen yhteydessä. Vietimme iltaa hetken ulkona musiikkia kuunnellen, mutta ehkä huonosta säästäkin johtuen muusikot lopettivat melko pian ja siirryimme Nove Mesto ravintolan sisätiloihin iltaa viettämään. Lääkäripariskunnalla Jelena ja Konstantin oli tuttavapariskunta mukana, joidenka autolla saimme myös kyydin hotellille illan mittaan. Päivä oli pitkä, mutta täydellinen.
 |
| Jazz-laulaja Konstantin yhtyeineen vauhdissa |
 |
| Novodvinskissä voi vielä aistia aidon neukkutyylin |
Maratonin jälkeinen päivä kului rauhallisesti. Kävelimme melko paljon, joka edesauttoi varmasti palautumista. Katselimme ja ihmettelimme ihmisten valtavaa määrää. Rantakatu on lähes neljä kilometriä pitkä ja oli koko matkan täynnä porukkaa. Pääkatu Troiski Prospekt on pitkältä matkalta suljettu autoliikenteeltä ja täynnä jalankulkijoita, kuten monet sivukadutkin. Satamassa oli vierailulla todella iso purjealus, jonne oli vapaa pääsy, mutta jono oli satoja metriä pitkä, joten sinne menosta luovuimme. Sunnuntain vietimme kahden nauttien hienosta ilmasta, tunnelmasta ja ennen kaikkea toisistamme. Vielä oli yksi päivä aikaa Arkangelissa, josta halusin kuitenkin bussilla pois, sillä linja-automatka Venäjällä on aina kokemus sinänsä. Menimme bussilla reilun puolen tunnin matkan Novodvinskiin, joka on aito neukkutyyppinen pikkukaupunki. Siellä kävimme muutamassa kaupassa, joista ei kuitenkaan tarttunut mitään tuliaisiksi ja lähdimme melko pian takaisin. Meillä oli vielä treffit Galinan kanssa eräässä hotellissa, josta meinasimme myöhästyä lievästi. Galina oli saanut tyttövauvan kuukausi sitten, joten meille olikin iso yllätys, että hän kutsui meidät kylään kotiinsa. Miehensä Sergei oli meitä siellä vastassa ja hetken päästä tuli myös pappa Nikolai meitä vielä tervehtimään. Kahvikupposten ja leivosten jälkeen oli aika hyvästellä arkangelilaiset ystäväni. Oli mukava rentouttava matka, pienillä säädöillä höystettynä kuten Venäjän matkailuun aina kuuluu. Loppukaneettina on pakko mainita, että tavallisen arjen ihmisen ajatusmaailmaan ei siellä kuulu Ukrainan tai Krimin kriisi, ei EU pakotteet tai muut poliittiset vaikutteet. Tuntuu, että täällä Suomessa tavallinen kansa miettii ja pohtii tämän tyyppisiä asioita huomattavasti enemmän. Onko syy sitten erittäin aktiivisen median, vai ihmisten aktiivisen osallistumisen ja kiinnostuksen politiikkaan… kallistuisin enemmän ensin mainittuun.
t. Unski
Teksti ja kuvat: Unski
↧
Pyhän Olavin maraton, Ooppera ja Imatran kosken kuohut!
Ota hyvä asento ja laita soimaa tästä aiheeseen sopivaa musiikkia. Myös biisit Vanhojapoikia viiksekkäitä ja Yesterday ovat sopivia.
Päivä 1. lauantai: Aikainen lauantai-aamu 18. päivä heinäkuuta. Treffasimme tällä kertaa Kolmenkulman ABC:llä, suuntana Savonlinna ja Pyhän Olavin maraton. Matkaan lähti ABC:ltä Mari, Tiina Hä, Jaana, Harri, Lea, Susanna, Virpi, Teija, Jarmo, Juhani, Anu ja Markus, porukkaan liittyivät Savonlinnassa Jarkko, Minna, Satu, Tuukka, Ritva ja Veijo sekä Jarmo ja Erkki. Monosen Pete tuli vielä suoraan pääkallopaikalle sunnuntaina, juuri sopivasti ennen juoksua.
Muutaman välipysähdyksen jälkeen saavuimme Savonlinnaan. Keli suosi meitä, aurinkoa riitti yllin kyllin. Etsimme autoille parkkipaikat, ja raahasimme kassit hotellille, jossa kirjauduttiin sisään. Hetken huilaus hotellilla! Sen jälkeen sitten suuntasimme töppöset kohti kadun vilinää. Kauaa emme ehtineet kuitenkaan töpöttelemään (tämäkin aika riitti jo kylläkin tyhjentämään yhtä kauppaa), koska Anu oli varannut meille pöydät suositusta savonlinnalaisesta ravintolasta nimeltä Majakka. Palvelu oli iloista ja nopiaa, ja ruoka oikein maittavaa, ei turhaan ollut suosiossa. Saatuamme syötyä ja maksettua, palailimme hotellille, ja aloimme valmistautumaan illan oopperanäytökseen, joka oli maratonin lisäksi yksi meidän ’kohteista’. Anu ja Juhani lähtivät käymään juoksupaikalla kävellen, jotta tiedettäisiin hieman kuinka kauan sinne kestää kävellä. Matka olikin hieman mutkien takana, ja he kävelivätkin yli puolet enemmän kuin mitä sinne loppujen lopuksi oli matkaa, kun saivat hieman vääriä neuvoja. Noin 2,5 km muuttuikin 8-10 km:ksi. Sinne päästyään Anu tempaisi kaikkien ennakkoilmoittautuneiden juoksunumerot mukaan, ja jakoi ne hotellilla.
Näytöksen nimi oli Tosca; rakkaustarina jolla oli hieman onneton loppu. Mutta ei juonesta sen enempää, jos joku lukijoista on joskus aikeissa mennä sitä katsomaan. Ensimmäisellä puoliajalla hieman muutamia väsytti, mutta toinen puoliaika lupailikin jo paljon parempaa, ja näytöksestä taisi jäädä kaikille ihan hyvä maku. Oopperan jälkeen päätettiin vielä käydä hieman haukkaamassa jotakin pientä iltapalaa, joten päädyttiin grillille, josta kukin tilasi mitä ’terveellisempiä’ vaihtoehtoja, jolla jaksaisi seuraavaan aamuun saakka. Ranskalaiset, lihikset, savonlinnalaiset sun muut hampurilaiset maistuivat. Sitten hotellille, kellot herättämään aamupalalle, ja odottamaan jännityksellä seuraavan päivän koitosta, juoksua!
 |
| Kohta alkaa näytös!! |
Päivä 2. sunnuntai: Juoksuaamu koitti, nautittiin hyvät aamupalat, ja takaisin huoneisiin tsekkaamaan juoksuvehkeet. Säätiedotus lupaili sateita, jotka kestäisivät kuuroina pitkin päivää, mutta lopulta päivästä tulikin aivan upean aurinkoinen. Pieni ripaus tuli juuri kun kokonaisen juoksijat lähtivät matkaan, ja myös tunnin päästä puolikkaan alkukilometreillä, mutta muuten saatiin nauttia toisille hieman tuskalliseksikin koituneesta auringonpaisteesta. Pyhän Olavin maraton oli reitiltään erittäin vaihteleva, puolikkaan juoksijat juoksivat reitin kerran, ja kokonaisen juoksijat kahteen kertaan. Ylämäkiä tuntui riittävän, joten loppumatkasta odotti niitä alamäkiä enemmän, mutta johonkin ne vain tuntuivat muka hukkuvan. Huoltopisteet tihenivät loppua kohti, mikä oli aivan mahtava juttu, kelin ollessa tosi lämmin. Monilla paukkuivat ennätykset, ja kaikki saavuttivat sen mitä tulivat hakemaankin. Onnistumisen tunteen!
Myös muutama palkintosijakin tarttui matkaan (Anu, Virpi, Tiina, Jaana, Markus, Juhani, Erkki). Ja parasta, heti maalin jälkeen mäen alla oli uimaranta, johon tiimiläiset painelivat toinen toisensa jälkeen heti juoksun päälle (ensin tankattuaan) uimaan. Hetken tuntui, että meitä tuli maaliin kuin juoksuhihnalla, kun Anu, Tiina, Jaana, Mari ja Harri tulivat kaikki noin 20 minuutin sisään, ja kuulutukset kuuluivat siihen rannalle. Sieltä rannalta onnelliset tiimiläiset huutelivat jokaisen vuoron perään uimaan, raikuvin huudoin! Ja juoksun jälkeen maistui järjestäjän tarjoama jauhelihakeitto ja täysjyväleipä. Kun kaikki olivat saaneet hieman kuivia vaatteita ylleen lähdettiin kävelemään kohti hotellia. Ai niin, Virpi ei ehtinyt vaihtamaan kuivia, mutta eihän tuo haitannut, kyyneleet ne olisivat kastelleet sitten kuitenkin. Siinä sitten halaillen ja naureskellen lähdettiin yhdessä etiäppäin, kohti hotellia. Matkan aikana käytiin ensin kaupassa hakemassa hieman palauttavia juomia, mitä kukin koki itselleen parhaaksi. Ne kun oli nautittu siinä kävellessä, poikettiin vielä terassille ottamaan palauttavat, ja muutamat selfiet sun muut ’Tyytyväisiä itseemme’ –kuvat, jonka jälkeen hotellille vaihtamaan vaatteita, ja vetämään hetkeksi henkeä.
 |
| Onnellisesti maalissa, pokaalit messiin ja eteenpäin! |
Juoksun jälkeen oli varattu Muikkuravintolasta meidän reippahan Anun johdosta pöydät meille reippahille tiimiläisille. Tarjolla oli aivan ihania rapeita muikkuja uuniperunan kera sekä salaatin, niille jotka halusivat, muitakin vaihtoehtoja toki löytyi. Ravintola sijaitsi 6. kerroksessa, josta oli aivan upeat näköalat Saimaalle. Ja kyllä maistui hyvälle! Ruokailun jälkeen lähdettiin vielä tutustumaan Savonlinnan vanhimman panimon tiloihin, joka tosin osoittautuikin meille mahdolliseksi vain tilaamalla tiskiltä panimon tuotteita, ja nauttimalla ne ravintolassa. Mutta nou hätä, hauskassa seurassa oli mukava maistella hyviä tuotteita, ja muistella päivän tapahtumia. Mm. Marin uskomaton vessareissu, kummitusjuttua parhaimmillaan, sekä salaperäisen laudan tarina, mikä sijaitsi minun, Virpin ja Marin huoneessa. Ja sillehän me villin mielikuvituksen omaavat tyttösethän keksittiin mitä lennokkaimpia juttuja, Monosen Peten antaessa vauhtia lisää tuomalla tupaantuliaislahjaksi meidän kämppään nippusiteitä ja kylmägeeliä. Huh-heijaa, lopun tarinan saa lukija rakentaa itse!
Päivä 3. maanantai: Kello 7.00 heilahti käyntiin iki-ihanan Anumme iki-ihana venyttävä aamujumppa lähellä Saimaan rantaa, nurtsilla. Ja kyllähän se vaan avasi paikkoja, ja huomattavasti virkeämpinä palailimme hotellin aamupalalle. Puoli yhdeltätoista kirjauduttiin hotellista ulos, ja käänsimme autojen nokat kohti Mikkeliä, ja Ollinmäen Viinitilaa.
Menomatkalla kävimme hieman hifistelemässä Sulkavan tienhaarassa tulevaa Pirkan Soutu –koitosta. Mahtoi olla ohiajavilla ihmettelemistä, kun aika suurehko joukko seisoa tatittaa tieviitta-kyltin alla, ja suorittaa ilmasoutua.
Kohteessa Ollinmäen Viinitila treffasimme mm. Mikkelin vahvistuksemme Mikan ja hänen isänsä, ja pääsimme maistelemaan muutamia viinejä, joiden pääraaka-aineet olivat kotimaisista marjoista. Hyviltähän nuo maistuivat, ja niitähän sitten myös myymälän puolelta upposi useamman kassiin. Sitä ennen pääsimme pienelle kierrokselle tilalle, ja sitten automobiilien nokat kohti Imatraa.
Taukopaikalla noustessamme autoista, joku elämäänsä kyllästynyt paarma päätti nirhaista Markusta leukaan, josta myös sitten nirhaistiin muutama hyvä juttu reissun aikana. Saatuamme hotellihuoneet ja vietyämme laukut, lähdimme hieman tsekkaamaan paikkoja. Pysähdyttiin muutamalle palauttavalle, ja päästiin samalla nauttimaan torvisoitto-orkesterin soinnuista, jotka istahtivat aivan meidän nautintopaikan viereen. Ja meidän asiantunteva raatimmehan tunnisti tietenkin jokaisen soitetun biisin, jotka olivat nimeltään ’Yesterday’, juu-uh, kaikki biisit samannimisiä! ;) Siinä istuskellessamme Anu kävi varaamassa pöydät paikallisesta Rossosta. HUOM! Tämä Rosso on se paikka, missä Antsku (Putous-hahmo) kanssa vietti aikaa syöden pasta carbonaraa.
 |
| Viininmaistelua ja makuhermojen kehittelyä |
Kello 18.00 raahauduimme Imatran kosken kylkeen, jossa alkoi ’Imatran koski kuohuu’ –näytös Sibeliuksen sonaatin säestyksellä. Oli kyllä aikas vaikuttava näky, joka kesti 20 minuuttia. Sitä ihaillessa tiimiläiset suhauttivat auki muutaman skumppapullon, jotka tarttuivat mukaan viinitilalta, ja niitä nauttien ja kosken kuohuja ihaillen vaivuttiin hetkeksi syvälle luonnon (ja osaksi ihmisen) voimaan ja kauneuteen. Siitä sitten Rossoon syömään, jonka jälkeen vielä Imatran Valtionhotelliin juomaan elämämme kalleimmat paukut, sekä sen jälkeen ihailemaan vielä Imatran kosken toista päätä, uhkeaa kallioista ja korkeaa joenuomaa, joka solisi jo hiljaisena. Tämän jälkeen jo aikas väsyneet tiimiläiset sitten päättivät vihdoin yrittää josko pääsisi painamaan pään tyynyyn, mutta, niin urheita ja sinnikkäitä kuin ovat jokaisessa suorituksessaan, päätettiin ottaa vielä yömyssyt hotellin aulassa, ja sitten, avot, nukkumaan.
 |
| Kosken pauhua |
Päivä 4. tiistai: Auringon noustessa ja kellon saavuttaessa 7 kohdan, olimme taas aulassa koossa kohti aamujumppaa, jonka reipas Anumme tällä kertaa veti puistossa. Paikat senkun vetreentyivät, ja aamupala maistui. Kello 9 lähdimme ajelemaan kohti Tamperetta.
Näin on taas saatu yksi reissu päätökseen. Omasta puolestani tahdon kiittää tiimiläisiä ratkiriemukkaasta reissusta, minulla ainakin oli aivan huikean hauskaa, ja varmasti oli muillakin! Taas todistettiin: Nauru pidentää ikää ja liikkuminen saattaa meitä yhteen. Kovan suorituksen jälkeen on ihana pukea suoritus sanoiksi, ja kertoa niille jotka kuuntelee; tiimiläisille!
Matkan kuvagallerioihin pääset tästä ja tästä lisää kuvia.
↧
PIRKAN SOUDUN MAKSU, NE JOTKA EIVÄT VIELÄ MAKSANEET!!!!
Jokainen soutaja HUOM!
Heti, kun ehdit maksathan osallistumisesi.
Toimi seuraavasti:
Tilille: FI4714433000114014
Saaja: Pirkan Soutajat
Viite: 250229026
Summa: 40,50€
Kohta päästään soutamaan!!!
Heti, kun ehdit maksathan osallistumisesi.
Toimi seuraavasti:
Tilille: FI4714433000114014
Saaja: Pirkan Soutajat
Viite: 250229026
Summa: 40,50€
Kohta päästään soutamaan!!!
↧
Finlandia Marathon 12.9.2015+ Vaarojen Maraton 2015 + Tukholma 2016
Muistutus vielä tämä viikonloppu (2.8.2015)aikaa ilmoittaa ANULLE, jos olet tulossa TUKHOLMAAN ensi keväänä.
Sitä ennen tarjolla kotimaan matkailua. Mari on lupautunut matkaoppaaksi Finlandia Maratonille, mikä järjestetään 12.9.2015. Laita tietoa Marille sähköpostiin mari.jarvinen@outlook.com, jos lähdet matkaan Tiimin porukoissa. Tieto Marille mahdollisimman pian, viimeistään 30.8. Tällä hetkellä matkaan on lähdössä 11tiimiläistä. Matka taitetaan bussilla!! Tutustu tapahtumaan Tästä
3.10 järjestetään Kolilla Vaarojen Maraton. Majoitus on varattu, vielä kaivataan juoksijoita. Jos haluat haastaa itsesi ota yhteyttä ANUUN. Anu kertoo miten saat juoksumatkan ja muut asiat.
3.10 järjestetään Kolilla Vaarojen Maraton. Majoitus on varattu, vielä kaivataan juoksijoita. Jos haluat haastaa itsesi ota yhteyttä ANUUN. Anu kertoo miten saat juoksumatkan ja muut asiat.
↧
↧
Pirkan kierroksen pyöräily ja soutu vuosimallia 2015
Kaikkeen se hullu suomalainen yllytyksestä ryhtyy kuten yöllä pyöräilemään! Vaihtoehtona olisi voinut olla grillin pöhinää ja lasi viiniä leppeässä suvi-illassa, mutta se olisikin ollut jo toinen juttu..
Ensin vähän arvelutti omat rahkeet, mutta luotimme spinningissä hankittuun kestävyyteen ja ilmoittauduimme rohkeasti mukaan. Tiimin joukossa on niin kannustava ilmapiiri, että uskaltaa lähteä kokeilemaan, suosittelemme!
Etukäteen oli jo evästetty, että mukavaa olisi ja matkakin taittuisi rattoisasti kunhan vaan olisi evästä ja varustetta tarpeeksi ja sitä suolaa, SUOLAA! Ihan kuin mummolaan pyöräilisimme eikä pilven hattaraakaan näy, niinpä.
Innokas joukko Team Raholalaisia kokoontui aurinkoisena perjantai-iltana Hakametsänhallilla aloittamaan 134km urakkaansa. Useimmat olivat mukana jo ties kuinka monetta kertaa - muutama noviisi vasta ensimmäistä. Varustelua pyörissä löytyi laidasta laitaan, niitä sitten ihasteltiin. Kilpanumerot noudettua joukkio kasaantui lähtöalueen tuntumaan. Lähtölinjan edessä jo kärkkäin tamperelainen kelta-asuinen ryhmä asetteli hermostuneesti ajokkejaan viivalle. Olipa siellä joukon alkupäässä mieskaksikko tandemjopollakin. Alkupamaus ja moottoripyöräpoliisi edellään nämä tour de Pirkka aika-ajajat starttasivat matkaan kumit vinkuen. Nopeimmat varmaan ajaisivat matkan päälle neljän tunnin.
Aurinko helli meitä ja alkuun tuntui että josko tulikin liiaksi vaatetta päälle. Matka taittui ajotietä pitkin ohi Särkänniemen kohti Teivoa jossa tiimi stoppasi ja kokosi ryhmäläiset nippuun ja jatkoi matkaa. Homman nimi oli, että yhdessä mennään, ketään ei jätetä, mutta erkaantuakin voi jos siltä tuntuu. Anu ja Markus vuorottelivat edessä ja takana kuulostellen tuntemuksia ja tsempaten porukkaa.
Kurussa pidettiin paussia, syötiin evästä ja pakko oli laittaa jo vähän lisää vaatettakin. Onneksi oli mukaan otettuna vaikka alkuun naurattikin. Aurinkokin oli laskenut jo mailleen. Siitä eteenpäin alkoi ilma nopeasti viiletä. Vaikka asteita oli, ehkä noin kymmenkunta, niin kyllä se viima hurjissa laskuissa sai sormet ja varpaat aivan kohmeeseen eikä pipo ja hanskat olleet lainkaan hullu idea. Suolaa piti välillä ottaa kramppien ehkäisemiseksi
.
Muroleessa taukopaikan tuntumassa möllötti lammaskatras pyöräilijöitä ääneti henki huuruten suviyössä. Oli pimeää ja usvakin leijui pöytien ympärillä sekoittuen pyöräilijöistä nousevaan höyryyn. Tarjolla oli kanakeittoa leivän kera, juotavia ja erilaisia pähkinöitä ja patukoita. Nam-nam, kyllä maistui! Ja aah SISÄVESSA! Siis jotain niin luksusta tämän reitin varrella! Muuten oli tarjolla puskapissiä!
Ruokailun jälkeen oli taas pakko lisätä vaatetta ja tuntui aivan taivaalliselle vetää villapohjasukat jalkaansa. Tästä sai kyllä aviomies ison muiskun kun käski ottaa mukaan sellaiset. Sääliksi kävi erästä sisupussia joka oli varustautunut urakkaansa ainoastaan shortseissa ja t-paidassa ja joka paleli ja kyseli olisiko antaa ylimäärästä vaatetta. Vaan eipä ollut ei, mutta onneksi Raholalaiset ovat tunnetusti kekseliästä porukkaa, sillä Anu ohjeisti pyytämään jätesäkin "muonitusjoukoilta" ja laittamaan sen ylleen. "Jossain siellä" juomataukoa pitäessä tämä samainen hemmo pyöräili ohitsemme muovisäkki kahisten iloisesti peukkuaan heilutellen.
Aamu valkeni ja ilma kylmeni ja lintujen laulu säesti pyöräilijöiden loputtomalta tuntuvaa matkaa.
Taas oli edettävä reippaasti, että sai lämmön ylle. Ja se oli haastavaa, sillä mitä lujempaa polki, sen kovempi oli viima ja kylmyys. Tästä oli kuulkaa leikki kaukana. Itse toivoin kylmimpinä hetkinä ylämäkiä, nousuja mitä vain ylöspäin poljettavia ja vähempi alamäkiä! Eerolansuora oli pitkä ja ihana koska siinä tuli lämmin. Tappavan tasaista nousua - koko ajan piti polkea edetäkseen.
Aitolahti-, Olkahinen-, Atala-, Linnainmaakyltit vaan vilisivät silmissä kun poljimme kohti maalia. Jee oltaisiin perillä kohta! Pikakiri vielä jäähallin pihaan ja se oli sillä taputeltu. Maalissa kaulaan pujotettiin mitalit ja tarjolla oli kuumaa kahvia. Tarjottiinpa meille karjalanpiirakatkin kyytipojiksi. Niitä siinä nauttiessa saapuivat maaliin myös "pumppupojat" tandemjopollaan - ihan hatunnoston arvoinen suoritus heiltä.
Kaikkinensa matka oli hieno kokemus! Ajoreitti sopivan haasteellinen näin jälkikäteen ajatellen, maisemat upeat sen mitä kerkesi niitä ihailla, järjestelyt toimivat. Vaatetta ei ollut todellakaan liikaa itse asiassa saman verran päällä talvella hiihtäessä, pyörä pelasi eikä kellekään sattunut haavereita. (No, Jennin kumi kuulemma puhkesi tai ainaskin vajeni jota Markus sitten väliin pumppaili.)
Kyllä pyöräily vaan on hieno harrastus!
Ensin vähän arvelutti omat rahkeet, mutta luotimme spinningissä hankittuun kestävyyteen ja ilmoittauduimme rohkeasti mukaan. Tiimin joukossa on niin kannustava ilmapiiri, että uskaltaa lähteä kokeilemaan, suosittelemme!
 |
| Grillaamaan vai polkemaan, tottakai polkemaan!! |
Innokas joukko Team Raholalaisia kokoontui aurinkoisena perjantai-iltana Hakametsänhallilla aloittamaan 134km urakkaansa. Useimmat olivat mukana jo ties kuinka monetta kertaa - muutama noviisi vasta ensimmäistä. Varustelua pyörissä löytyi laidasta laitaan, niitä sitten ihasteltiin. Kilpanumerot noudettua joukkio kasaantui lähtöalueen tuntumaan. Lähtölinjan edessä jo kärkkäin tamperelainen kelta-asuinen ryhmä asetteli hermostuneesti ajokkejaan viivalle. Olipa siellä joukon alkupäässä mieskaksikko tandemjopollakin. Alkupamaus ja moottoripyöräpoliisi edellään nämä tour de Pirkka aika-ajajat starttasivat matkaan kumit vinkuen. Nopeimmat varmaan ajaisivat matkan päälle neljän tunnin.
Aurinko helli meitä ja alkuun tuntui että josko tulikin liiaksi vaatetta päälle. Matka taittui ajotietä pitkin ohi Särkänniemen kohti Teivoa jossa tiimi stoppasi ja kokosi ryhmäläiset nippuun ja jatkoi matkaa. Homman nimi oli, että yhdessä mennään, ketään ei jätetä, mutta erkaantuakin voi jos siltä tuntuu. Anu ja Markus vuorottelivat edessä ja takana kuulostellen tuntemuksia ja tsempaten porukkaa.
Kurussa pidettiin paussia, syötiin evästä ja pakko oli laittaa jo vähän lisää vaatettakin. Onneksi oli mukaan otettuna vaikka alkuun naurattikin. Aurinkokin oli laskenut jo mailleen. Siitä eteenpäin alkoi ilma nopeasti viiletä. Vaikka asteita oli, ehkä noin kymmenkunta, niin kyllä se viima hurjissa laskuissa sai sormet ja varpaat aivan kohmeeseen eikä pipo ja hanskat olleet lainkaan hullu idea. Suolaa piti välillä ottaa kramppien ehkäisemiseksi
.
Muroleessa taukopaikan tuntumassa möllötti lammaskatras pyöräilijöitä ääneti henki huuruten suviyössä. Oli pimeää ja usvakin leijui pöytien ympärillä sekoittuen pyöräilijöistä nousevaan höyryyn. Tarjolla oli kanakeittoa leivän kera, juotavia ja erilaisia pähkinöitä ja patukoita. Nam-nam, kyllä maistui! Ja aah SISÄVESSA! Siis jotain niin luksusta tämän reitin varrella! Muuten oli tarjolla puskapissiä!
Ruokailun jälkeen oli taas pakko lisätä vaatetta ja tuntui aivan taivaalliselle vetää villapohjasukat jalkaansa. Tästä sai kyllä aviomies ison muiskun kun käski ottaa mukaan sellaiset. Sääliksi kävi erästä sisupussia joka oli varustautunut urakkaansa ainoastaan shortseissa ja t-paidassa ja joka paleli ja kyseli olisiko antaa ylimäärästä vaatetta. Vaan eipä ollut ei, mutta onneksi Raholalaiset ovat tunnetusti kekseliästä porukkaa, sillä Anu ohjeisti pyytämään jätesäkin "muonitusjoukoilta" ja laittamaan sen ylleen. "Jossain siellä" juomataukoa pitäessä tämä samainen hemmo pyöräili ohitsemme muovisäkki kahisten iloisesti peukkuaan heilutellen.
Aamu valkeni ja ilma kylmeni ja lintujen laulu säesti pyöräilijöiden loputtomalta tuntuvaa matkaa.
Taas oli edettävä reippaasti, että sai lämmön ylle. Ja se oli haastavaa, sillä mitä lujempaa polki, sen kovempi oli viima ja kylmyys. Tästä oli kuulkaa leikki kaukana. Itse toivoin kylmimpinä hetkinä ylämäkiä, nousuja mitä vain ylöspäin poljettavia ja vähempi alamäkiä! Eerolansuora oli pitkä ja ihana koska siinä tuli lämmin. Tappavan tasaista nousua - koko ajan piti polkea edetäkseen.
 |
| Ei tunnu missään!! JAXAAA |
Kaikkinensa matka oli hieno kokemus! Ajoreitti sopivan haasteellinen näin jälkikäteen ajatellen, maisemat upeat sen mitä kerkesi niitä ihailla, järjestelyt toimivat. Vaatetta ei ollut todellakaan liikaa itse asiassa saman verran päällä talvella hiihtäessä, pyörä pelasi eikä kellekään sattunut haavereita. (No, Jennin kumi kuulemma puhkesi tai ainaskin vajeni jota Markus sitten väliin pumppaili.)
Kyllä pyöräily vaan on hieno harrastus!
Kuvia pirkan yöpyöräilystä tästä
Pirkan soutu kutkutti jo viime kesänä, mutta kuultuamme kokemuksia ja nähtyämme ne palaneet selät, niskat ja rakot kutinakin meni ohitse. Aika raastamista paatissa oli ollut! Siis kuka soutaa selkä vääränä 35 km kirkkoveneellä helteellä, polttaa nahkansa, hankkii rakot kämmeniinsä, hinkuttaa takapuolensa helläksi ja tämän kaiken täysin vapaaehtoisesti. Eihän siitä saa kuin väärän selän, palaneen nahkan, rakot kämmeniin ja hellän takapuolen! Sen täytyy olla Team Raholalainen. Ja pakkohan sellainenkin kokemus on saada plakkariin ja onhan se kieltämättä upea fiilis kun saa palkinnoksi mitalin on, on.
Meikäläinenkin on viimeksi soutanut lapsena iskän kanssa, kun piti verkkoja kokea Keurusselältä ja silloinkin meni huopaaminen ja soutaminen sekaisin. Iäkäs äitinikin totesi, että ethän sinä ole koskaan vissiin soutanut ja täytyisi alkaa harjoitella. Itse olen sitä mieltä että lahjattomat ne harjoittelee..
Ja hupsista-heijaa yht'äkkiä huomaamme istuvamme 14 paikkaisessa puisessa kirkkoveneessä juomareput selässä lotisten ja eväspussit keikkuen hirtettynä rinnan päälle repun henkseleihin. Näin säästyy tilaa ja siitä on kätevä kauhoa evästä suuhunsa. Tämä lauantaipussi sisälsi pähkinää, suolakeksiä, rusinaa iloisena sekamelskana. Repuissa oli " vettä väkevämpää" siis energiajuomaa 2 litraa ja jos loppuisi kesken niin reunan yli voisi hörppiä lisää. Takapuolen alla muhkea pehmuste ja hanskat kädessä. Veneen keulassa heiluu vielä tässä vaiheessa iloisesti heliumitäytteinen Pingviini-ilmapallo ja toisella venekunnallamme Merirosvo. Huutajaksi ja tahdin antajaksi on Anu varannut hyvissä ajoin Merja Mäkitalon Kuopionsoutajilta. Merja on kokenut ja monissa vesissä soudellut lupsakka savolainen. Näillä mentäisiin!
Merja evästää meitä soudun saloihin. Kertoo vinkkejä tehokkaasta energiaa säästävästä soututyylistä, voimavedoista , kyykkyyn menosta, miten laitetaan airot suppuun ja tärkein kaikista ; on seurattava oman puolensa tahtiairoa ja pysyttävä rytmissä. Ja tahtia meillä olivat lyömässä kokeneet konkarit Mari ja Teija. Muutama harjoitusveto ja sitten meidät jo soudatetaan lähtölinjan tuntumaan. Komea rivi kirkkoveneitä linjassa, keula kohti Pyhäjärven selkää , yksi jopa poikittain, lähtökäskyä odottaen. Ja siinä se tuli ja sitten läksi!
Ensimmäiset vedot vedetty ja jo airot kolisi kaverin kanssa ristiin. Meikäläinen soutaa alkuun ainaki ihan liian syvältä ei meinaa keritä takaisin rytmiin. Siis ei tämä voi olla näin vaikeata! Tahtia ja rytmiä haettiin ja viilailtiin kohdilleen ja yhtäkkiä keulassa nousee airoja pystyyn useampikin.... Mitä tapahtuu kuka tippui yli laidan? Katsoa ei voi vaan on noudatettava Merjan ohjeita ja seurattava tahtiairoa. Pojat ne siellä sitten vissiin vaan soutavat niin innokkaasti etteivät penkeillään tahdo pysyä. Kun penkit oli saatu takaisin pyrstöjen alle niin matka jatkui kohti Rajasalmen siltaa edelleenkin oikeaa tahtia hakien ja vene nykien. Sillalta saatiin hurjat kannustukset ja taidettiinpa itsekin siitä riehaantua ja jatkettiin matkaa tahti välillä kiihtyen. Soutu jatkui kohti Luodon saarta moottoriveneiden aikaansaamilla aalloilla. Amarillo-kappale siivitti airojen läpsettä sillä Amarillossa tapahtuisi jälkipuinti..Laajalta selältä päästiin yli voimavetojen ja peesin saattelemana ja Luodon-saari häämötti edessäpäin. Saari kierrettiin ja vastarannalla oli omiakin kannustamassa. Yhtäkkiä viereisessä veneessä alkoi tapahtua kummia... Merja huutaa että varokaa kivikkoa mutta mitä, siellähän vaihdetaan istuinpaikkoja, liekö ollut taktinen veto mutta meillepä iskun paikka. Sinne jäivät!
Saaren kierroksen jälkeen alkoi olla takapuoli jo ihan tulessa. Pitkälle selälle tullessa oli taas tahti hakusessa ja airot kolisi. Tässä vaiheessa hikipannat kiristi päitä jo niin paljon että ärräpäitä ei säästelty. Mutta tässä porukassa ei kuitenkaan kukaan ota itseensä. Pitkien voimavetojen avulla saatiin tahti taas tasaiseksi, " ve-tooo, ve-tooo, ve-too" kuuluivat Merjan sanat, kun alitimme taas Rajasalmen sillan. Tästä alkoikin ns. kitutunti eikä meitä haitannut soutaa edes pieni ylimääräinen mutka kun perämiehelle sattui pieni navigointierhe. Tahtikin oli taas hukassa ja sitä lähdettiin hakemaan lihaksia voimauttavilla voimavedoilla. Voimaveto lähtee syvästä kyykyasennosta ja selkä ojentuu mahdollisimman pitkälle ja tämä helpottaa puutuneisuutta selässä ja pakaroissa. Kauheasti on soudussa muistettavaa, myönnettäköön. On seurattava tahtiairoa, palautettava lapa mahdollisimman lähellä veden pintaa eikä kauhoa liian syvältä. Ja kyllähän se näin noviisisoutajalta unohtuu samantein. Kärsivällisesti Merja meitä näistä hienosäädöistä jaksoi muistuttaa koko matkan ajan.
Oltiin tultu siihen pisteeseen kun takapuolet huutivat hoosiannaa ja kädet hehkuivat punaisina rakoista. Tässä vaiheessa alkoi kuulua myös huutoja että paljonko ollaan tultu ja paljonko on vielä jäljellä. Jossain vaiheessa Anu huusi että:"Kuusi kilsaa ja nyt aletaan sitten soutaa!" Merja sanoi, että vielä voitaisiin tehdä oma ennätys. Yhtäkkiä Luodon saarella ohitettu venekunta alkoi ottaa meitä kiinni, mutta miehistömme oli yhtämieltä siitä ettei ohitse päästetä.
Viimeiset kilometrit kuluivat hitaasti ja perämies kehotti vielä nauttimaan näistä hetkistä. Tosiasiassa maisemia ei juuri kerennyt ihastelemaan. Sitten Anu sanoo, että nyt ollaan tultu 34 kilometriä enää kilsa jäljellä. Nyt sitten kaikki peliin! 34 kilometriä meni tahtia hakiessa ja nyt se oli löytynyt. Kaikki soutaa kukaan ei tule ilmaiseksi mukana, SOUTU ON JOUKKUELAJI perämies piiskaa! Ja mehän soudimme. Sitten painettiin viimeisetkin mehut irti pakaroista, jotka jo puolimatkassa olivat sanoneet sopimuksen irti kehosta. Yhtäkkiä oli taas keulassa airo pystyssä. Mitä nyt eikö taas joku tipahtanut penkiltä. Meidän pojilla oli vaan joko liian liukkaat lanteet tai kiire jonnekin. Maaliin saavuttiin kannustusten saattelemana airot hurjasti natisten ja taidettiin alittaa viime vuotinen aikakin. Mutta sanottakoon, että tällaisille ei-soutua harrastaville kerran-vuodessa soutaville jo maaliin pääsy on todellinen voitto. Ohjattiin vene vielä rantaan ja sitten se koitos vasta alkoikin nimittäin veneestä poistuminen jokainen vähintäänkin omintakeisella tyylillä. Voi, pojat millaista videokuvaa tästä olisi saatu. Rannalla sitten vertailtiin rakkoja. Pingviinikin oli matkasta uuvuksissa..
Mikä oli saldo Pirkan soudusta? Väärä selkä, rakot kämmenissä, taka-puolikin taisi jäädä jonnekin Rajasalmensillan luokse, mutta se MITALI, on se vaan hieno on, on. Ja se fiilis, että taas tiimi jaksoi yhdessä tämänkin rypistyksen pilke silmäkulmassa! Ja hauskaakin oli!
Kiitos kivalle soutuporukalle!
Kuvia soudusta, kannustajien toimesta, clik
Kirsin ja Simon sanoin, kohti uusia Pirkkoja!
Pirkan soutu kutkutti jo viime kesänä, mutta kuultuamme kokemuksia ja nähtyämme ne palaneet selät, niskat ja rakot kutinakin meni ohitse. Aika raastamista paatissa oli ollut! Siis kuka soutaa selkä vääränä 35 km kirkkoveneellä helteellä, polttaa nahkansa, hankkii rakot kämmeniinsä, hinkuttaa takapuolensa helläksi ja tämän kaiken täysin vapaaehtoisesti. Eihän siitä saa kuin väärän selän, palaneen nahkan, rakot kämmeniin ja hellän takapuolen! Sen täytyy olla Team Raholalainen. Ja pakkohan sellainenkin kokemus on saada plakkariin ja onhan se kieltämättä upea fiilis kun saa palkinnoksi mitalin on, on.
Meikäläinenkin on viimeksi soutanut lapsena iskän kanssa, kun piti verkkoja kokea Keurusselältä ja silloinkin meni huopaaminen ja soutaminen sekaisin. Iäkäs äitinikin totesi, että ethän sinä ole koskaan vissiin soutanut ja täytyisi alkaa harjoitella. Itse olen sitä mieltä että lahjattomat ne harjoittelee..
Ja hupsista-heijaa yht'äkkiä huomaamme istuvamme 14 paikkaisessa puisessa kirkkoveneessä juomareput selässä lotisten ja eväspussit keikkuen hirtettynä rinnan päälle repun henkseleihin. Näin säästyy tilaa ja siitä on kätevä kauhoa evästä suuhunsa. Tämä lauantaipussi sisälsi pähkinää, suolakeksiä, rusinaa iloisena sekamelskana. Repuissa oli " vettä väkevämpää" siis energiajuomaa 2 litraa ja jos loppuisi kesken niin reunan yli voisi hörppiä lisää. Takapuolen alla muhkea pehmuste ja hanskat kädessä. Veneen keulassa heiluu vielä tässä vaiheessa iloisesti heliumitäytteinen Pingviini-ilmapallo ja toisella venekunnallamme Merirosvo. Huutajaksi ja tahdin antajaksi on Anu varannut hyvissä ajoin Merja Mäkitalon Kuopionsoutajilta. Merja on kokenut ja monissa vesissä soudellut lupsakka savolainen. Näillä mentäisiin!
Merja evästää meitä soudun saloihin. Kertoo vinkkejä tehokkaasta energiaa säästävästä soututyylistä, voimavedoista , kyykkyyn menosta, miten laitetaan airot suppuun ja tärkein kaikista ; on seurattava oman puolensa tahtiairoa ja pysyttävä rytmissä. Ja tahtia meillä olivat lyömässä kokeneet konkarit Mari ja Teija. Muutama harjoitusveto ja sitten meidät jo soudatetaan lähtölinjan tuntumaan. Komea rivi kirkkoveneitä linjassa, keula kohti Pyhäjärven selkää , yksi jopa poikittain, lähtökäskyä odottaen. Ja siinä se tuli ja sitten läksi!
Ensimmäiset vedot vedetty ja jo airot kolisi kaverin kanssa ristiin. Meikäläinen soutaa alkuun ainaki ihan liian syvältä ei meinaa keritä takaisin rytmiin. Siis ei tämä voi olla näin vaikeata! Tahtia ja rytmiä haettiin ja viilailtiin kohdilleen ja yhtäkkiä keulassa nousee airoja pystyyn useampikin.... Mitä tapahtuu kuka tippui yli laidan? Katsoa ei voi vaan on noudatettava Merjan ohjeita ja seurattava tahtiairoa. Pojat ne siellä sitten vissiin vaan soutavat niin innokkaasti etteivät penkeillään tahdo pysyä. Kun penkit oli saatu takaisin pyrstöjen alle niin matka jatkui kohti Rajasalmen siltaa edelleenkin oikeaa tahtia hakien ja vene nykien. Sillalta saatiin hurjat kannustukset ja taidettiinpa itsekin siitä riehaantua ja jatkettiin matkaa tahti välillä kiihtyen. Soutu jatkui kohti Luodon saarta moottoriveneiden aikaansaamilla aalloilla. Amarillo-kappale siivitti airojen läpsettä sillä Amarillossa tapahtuisi jälkipuinti..Laajalta selältä päästiin yli voimavetojen ja peesin saattelemana ja Luodon-saari häämötti edessäpäin. Saari kierrettiin ja vastarannalla oli omiakin kannustamassa. Yhtäkkiä viereisessä veneessä alkoi tapahtua kummia... Merja huutaa että varokaa kivikkoa mutta mitä, siellähän vaihdetaan istuinpaikkoja, liekö ollut taktinen veto mutta meillepä iskun paikka. Sinne jäivät!
Saaren kierroksen jälkeen alkoi olla takapuoli jo ihan tulessa. Pitkälle selälle tullessa oli taas tahti hakusessa ja airot kolisi. Tässä vaiheessa hikipannat kiristi päitä jo niin paljon että ärräpäitä ei säästelty. Mutta tässä porukassa ei kuitenkaan kukaan ota itseensä. Pitkien voimavetojen avulla saatiin tahti taas tasaiseksi, " ve-tooo, ve-tooo, ve-too" kuuluivat Merjan sanat, kun alitimme taas Rajasalmen sillan. Tästä alkoikin ns. kitutunti eikä meitä haitannut soutaa edes pieni ylimääräinen mutka kun perämiehelle sattui pieni navigointierhe. Tahtikin oli taas hukassa ja sitä lähdettiin hakemaan lihaksia voimauttavilla voimavedoilla. Voimaveto lähtee syvästä kyykyasennosta ja selkä ojentuu mahdollisimman pitkälle ja tämä helpottaa puutuneisuutta selässä ja pakaroissa. Kauheasti on soudussa muistettavaa, myönnettäköön. On seurattava tahtiairoa, palautettava lapa mahdollisimman lähellä veden pintaa eikä kauhoa liian syvältä. Ja kyllähän se näin noviisisoutajalta unohtuu samantein. Kärsivällisesti Merja meitä näistä hienosäädöistä jaksoi muistuttaa koko matkan ajan.
Oltiin tultu siihen pisteeseen kun takapuolet huutivat hoosiannaa ja kädet hehkuivat punaisina rakoista. Tässä vaiheessa alkoi kuulua myös huutoja että paljonko ollaan tultu ja paljonko on vielä jäljellä. Jossain vaiheessa Anu huusi että:"Kuusi kilsaa ja nyt aletaan sitten soutaa!" Merja sanoi, että vielä voitaisiin tehdä oma ennätys. Yhtäkkiä Luodon saarella ohitettu venekunta alkoi ottaa meitä kiinni, mutta miehistömme oli yhtämieltä siitä ettei ohitse päästetä.
 |
| Harjoittelu tekee mestarin tai soutajan |
Mikä oli saldo Pirkan soudusta? Väärä selkä, rakot kämmenissä, taka-puolikin taisi jäädä jonnekin Rajasalmensillan luokse, mutta se MITALI, on se vaan hieno on, on. Ja se fiilis, että taas tiimi jaksoi yhdessä tämänkin rypistyksen pilke silmäkulmassa! Ja hauskaakin oli!
Kiitos kivalle soutuporukalle!
Kuvia soudusta, kannustajien toimesta, clik
Kirsin ja Simon sanoin, kohti uusia Pirkkoja!
↧
Pyhä Tunturi Maraton 8.8.2015
Minä, Lapin luontoa ja maisemia rakastava ihminen, innostuin Anun ideasta lähteä valloittamaan Pyhä Tunturia maratonin merkeissä. Mielikuvissani näin jo ne kauniit maisemat ja haistoin luonnon raikkauden. Tuonne on siis päästävä. Laitoin heti osallistumismaksun sisään ja ilmoittauduin mukaan ryhmään. Nyt oli jälleen jotain jännää mitä odottaa, sillä sen tiesin tässä vaiheessa, että haaste ei ole helppo.
No, aika kului nopeasti ja matkaan lähdettiin pienellä viiden tiimiläisen ryhmällä. Matkassa mukana oli siis Anu, Tiina, Jaana, Juhani ja minä (Mari) tietenkin. Perjantaina 7.8 aamulla, kun pääsin yövuorosta töistä, oli Anu, Tiina ja Juhani minua vastassa kotipihassa. Siitä sitten matkatavarat siirtyi rivakasti autosta toiseen ja sen jälkeen haettiin vielä Jaana. Näin päästiin ajoissa matkaan ja oltaisiin perillä niin, että ehdittäisi hakea vielä kisanumerot aamua varten valmiiksi. Matka sujui omalta osalta jotakuinkin niin, että välillä torkahtelin yön valvomisen jättämän väsymyksen johdosta ja välillä taas yritin olla mukana keskusteluissa huonolla menestyksellä. Matkalla teimme kolme pysähdystä huoltoasemille, jotta päästään jaloittelemaan sekä syömään. Tottahan joka kerta piti käydä myös ”tyhjennyksellä” koska nesteitä joutui juomaan paljon, sillä lauantaiksi oli luvattu suhteellisen lämmintä ilmaa.
Useiden autossa istuttujen tuntien jälkeen saavuimme vihdoinkin perille Pyhälle. Maisemat oli upeat, eikä edessämme kohoava tunturi helpottanut jännityksen tunnetta yhtään. Oikeastaan siinä kohtaa alkoi vasta tajuamaan, että nyt taitaa olla tosi kysymyksessä. Haastetta siis tulee riittämään huomiselle. Siinä vielä yritettiin huumoria heitellessä lieventää jännitystä mutta se taisi jäädä yritykseksi. Itsellä ainakin oli isoin perhosparvi vatsassa kuin koskaan. Suoranainen epäusko alkoi hiipimään mieleen, koska omat treenit on ollut mitä on pienien jalkavaivojen takia. Anun sanat kaikui korvissa: näillä mennään mitä on!!
 |
| Numeroidut tiimiläiset |
Ennen hotelliin menoa haimme heti kisanumerot ja sen jälkeen etsimme vielä auki olevaa kauppaa. No semmoinen löytyi kisa-alueelta mutta ovet oli sulkeutunut jo kello kuusi. Jouduimme siis ajamaan 20 lisäkilometriä lähimpään auki olevaan kauppaan, mutta meitäpä ei pikku lisänypäys haitannut vaan käytiin hakemassa ”lähikaupasta” kaikki tarvitsemamme eväät. Matkalla saatiin pongattua poro parikin.
Hotellihuone oli kivan viihtyisä ja sijaitsi ihan lähtöalueen vieressä. Iltapalan jälkeen menimme ajoissa nukkumaan ja keräämään voimia aamun haasteeseen. Säätiedotus oli luvannut tässä vaiheessa voimakkaita ukkosia ja ukkoskuuroja. Kyllä pisti miettimään, että mitä ihmettä sitä päälleen pukisi ja mitä sitten jos ilma muuttuu tunturissa jopa vaaralliseksi. Jännitys nousi taas ihan uudelle tasolle. Onneksi olin niin väsynyt, että sain yöni nukuttua kunnolla.
 |
| Väsynyt matkustaja |
Aamuherätys oli siinä seitsemän aikaan. Viisikko alkoi pakkamaan aamupalan ohella juomareppujaan. Juhanikin oli ottanut mukaan ”ison” yhden litran juomarakon. Pussin täyttö tuotti hieman ongelmia ja ensimmäinen lasti taisikin tyhjentyä Juhanin reppuun. Anun äidillisillä ohjeilla homma kuitenkin onnistui ja Juhani sai juomat matkaan mukaan + lisäpullon, sillä 1 litra ei tule riittämään nopeajalkaiselle miehelle. Reppuihin pakattiin juoman lisäksi myös geelejä, möllyköitä, suolaa ja vähän kaikkea mitä nyt kukin kuvitteli matkan varrella tarvitsevansa. Aamupalallakin tapahtui, koska meidän keittiöihme Juhani järjesti Hells Kitchenin räjäyttämällä puuronsa mikroaaltouuniin. Siinä sitä oli sotkua kerrakseen, mutta siivoamallahan moisesta selvisi. Ehkä tästä huomaa, että jännitystä oli ilmassa enemmän kuin paljon. Aamun sählinkien jälkeen olimme valmiita siirtymään viivalle.
 |
| Juhani on ajastanut mikron |
Lähtöpaikalla nähtiin tuttuja Häjyjen porukasta ja siinä toivoteltiin tsempit molemmin puolin. Elisakin sieltä pongattiin kisatunnelmissa. Asetuimme jälkimmäiseen lähtöryhmään odottamaan lähtölaukausta. Olimme sopineet ennalta että matka taivallettaisiin yhdessä. Paisti tietty Jaana, joka oli osallistunut puolikkaalle ja taivaltaisi reitin yksikseen siitä nauttien.
 |
| Tiimiläiset ja Häjyt |
 |
| Elisa aurinkoisena |
Vihdoinkin päästiin matkaan. Sykkeet huiteli jossain todella korkealla, sen tunsi pumpussa. Jalat tuntuivat kahdelta tonnin painavilta ratapölkyiltä. Voi voi, mitä tästä tulee, oli ensimmäinen ajatukseni. Luulot otettiin pois kisaväestä heti reitin alussa kun kohtasimme liukkaan ruohikkoisen nousun. Pumppu hakkasi kovaa, jalat hapotti ja hiki puski. Onneksi mäki ei kuitenkaan ollut mikään mahdoton ja sen jälkeen alkoikin hieman tasaisempi osuus ennen rappusia. Takki oli pakko riisua tässä vaiheessa pois, sillä lämpötila nousi takin sisässä sietämättömäksi. Keli oli usvainen, kostea ja lämmin. Mietittiinkin että hälveneekö sumu missään vaiheessa ja jääkö maisemat siten näkemättä. No kyllä se sumu hälveni ja keli muuttui upeaksi. Aurinkoa ja pilvien tuomaa varjoa saatiin sopivassa suhteessa. Ukkosen vaaraa ei vielä näkynyt missään.
 |
| Matkaan lähdettiin pikku usvassa |
 |
| Juhani opastaa: 1. tilkka vettä reppuun 2. räjäytä aamupuuro mikroon ja sitten baanalle |
Matka eteni rauhalliseen tahtiin. Anu otti kuvia minkä kerkesi. Kivikkoiset kurut ja tunturin maisemat olivat upeat. Matkan edetessä maasto muuttui koko ajan haasteellisemmaksi. Oli juurakkoa, kiviä, kiviä, kiviä ja pehmeää alustaa, suota, kuraa, kiviä jne. Tähän settiin tietenkin lisätään ylä- ja alamäet niin reitin haastavuus oli tullut melko nopeasti selväksi. Anun ja minun lenkkarivalinta ei osunut ihan nappiin. Brooksit on parhaat, mutta ei ehkä kuitenkaan polkujuoksussa. Joka kivi tuntui jalkapohjassa ja nilkat muljui minne sattui. Kai se huippuryhmä vetää tämmöisen vaikka paljain jaloin, mutta amatöörillä pitää olla varusteet kunnossa. Alusta todella alkoi tuntumaan nivelissä ja käymään muutenkin voimille. Huomaa että polkujuoksu vaatii oman harjoittelunsa kyllä. Mutta matka eteni, ja juttu lensi muiden matkaa taivaltavien kanssa. Maanviljelijä Savostakin hauskuutti meitä pitkän pätkän, kiitos hänelle siitä. Loistavaa kannustusta ja tsemppiä saatiin myös jokaisella huoltopisteellä. Reittikin oli muuten merkattu todella huolellisesti. Ei ole varmasti ollut sekään helppo rästi.
 |
| Juokse tässä nys sitte |
 |
| Marilla edessä pari selkää |
 |
| Eksymisen vaaraa ei ollut |
Oltiin tultu jo pitkälle yli puolen välin kun huomasin, että Anu ja Juhani meni edellä omaa kevyttä tahtiaan ja minä painavine jalkoineni yritin vaan selviytyä. Tiina pysyi takanani jutellen mukavia positiivisia asioita….niin kuin aina, ja ei silläkään puheesta päätellen tainnut tuntua matkanteko yhtään missään. Anu poimi mustikoita suuhunsa ja odotteli välillä häntäpäätä ja näin saatiin hetkeksi ryhmä kokoon. Olihan se itsekin pakko parit mustikat maistaa aina kun ehti. Matkan taas edetessä huomasin, että nyt alkaa todella käymään työlääksi juoksu. Jopa tasaisilla osuuksilla pisti puuskuttamaan herkästi ja se teki olosta kyllä tukalaa. Tiesin että matkaa on vielä paljon jäljellä ja nousujakin on tiedossa. Ajatukset mitä päässäni pyöri, ei kestä päivänvaloa, mutta yksi ajatus ei mieleeni päässyt….luovuttaminen. Olin niin päättänyt, että tämän menen läpi vaikka mikä olisi ja tulisi. Välillä laskin kellosta että riittääkö järjestäjän rajaama aika minun vauhtiini. Laskujen mukaan riittäisi. Ei kun eteenpäin, askel askeleelta, päättäväisesti.
 |
| Oli tunturissa pari punatulkkuakin |
Päästiin ihan 35 km kohdille kun saatiin ensimmäinen ja ainoa sadekuuro. Se tuli kieltämättä kuin taivaan lahjana virkistämään tuskallista olotilaa. Tosin sillä oli myös se vaikutus, että alustalla olevat kivet ja puiden juuret muuttui todella liukkaiksi. Jäykät jalat ei toiminut tässä vaiheessa toivotusti, vaan varpaiden kärjet hakkasi kiviin ja kompurointia tapahtui. Kerran menin ihan polvillenikin, mutta selvisin onneksi säikähdyksellä, sillä kivet oli todella teräväsärmäisiä. No, kaaduin minä kerran aikaisemminkin, mutta ei siitä sen enempää. Otti Anu ja Tiinakin lipat, joten en ollut ainoa :D Juhani sai 10 pistettä kun pysyi pystyssä koko matkan.
Ja matka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu….tää tuska ei lopu koskaan. Ja hei, missä ne hienot maisemat on??? huomasin että olen tuijottanut tunti tolkulla kivistä polkua. Kiviä vaan vilisi silmissä. Oli oikein pakko pysähtyä ja katsoa ympärille, että missä olen ja miltä ympärillä näyttää. No, sillainhan ne maisematkin sai näkyviin ja näkymät oli aina upeat.
 |
| Välillä kannattaa pitää pää pystyssä |
Vihdoin saavuimme viimeiselle huoltopisteelle, jonka jälkeen hölkättiin / käveltiin helppoa hiekkapolkua. No, minulle sekään ei enää ollut helppo, sillä pienikin nousu vei jaloista voimat ja hengästyin. Keuhkoparat teki hommia ihan tosissaan. Huh huh. Sitten alkoi se odotettu ja pelätty viimeinen nousu tunturin laelle. Pysähdyin pariksi sekunniksi ja katsoin korkealle ylöspäin. Siellä Anu viipotti menemään kevyen näköisesti. Itselle iski epätoivo. Korvien välissä kajahti muutama ruma sana ja sitten vaan tahdon voimalla nokka kohti nousua. Huoltaja siinä vielä tsemppasi ja kiitos siitä. Kaikki tsempit tuli nyt käyttöön. Nousu oli jyrkkä, kivinen ja haastava kaikkinensa. Jaloissa ei ollut voimaa. Tiina jutteli ja lauleskeli selkäni takana. Minä en pystynyt sanomaan kuin kaksi sanaa kerrallaan HUH HUH tai voi ”ruma sana”. Olin äärirajoilla. Pakko tehdä pysähdys, kaivoin kameran ja otin yhden kuvan selkäni takana avautuvasta maisemasta. UPEA! taas katse kohti nousua ja ratapölkkyä toisen eteen. Pään sisällä jylläsi tunteiden kirjo. Yhtäkkiä kuulin Anun huutelut että enää vain vähän ja tunturin huippu olisi saavutettu. Ääntä kohti ja otin kaikki viimeiset voimat käyttöön. Ja kun vihdoin pääsin tasaiselle, Anu tuli halaamaan, se oli virhe sillä minulta pääsi ensimmäinen itku. En voinut enää pidätellä. Anu komensi tylysti että kerää itses, maaliin on vielä matkaa. Kerää siinä nyt sitten itseäs. No, onnistuin saamaan sieluni kasaan ja matka jatkui jyrkkää alamäkeä kohti maalia. Alamäki oli todella jyrkkä ja haastava täysin jäykille jaloille. Jokainen askel oli mietittävä tarkkaan, ettei lipsahda ja lähde pyörimään pallona rinnettä alas. Alamäen puolessa välissä Anu pongasi poron. Siinä se pällisteli hullua menoa rinteessä. On se söpö eläin nappisilmineen. Liikkeessä oli pysyttävä eikä poroa sen enempää jääty ihastelemaan. Korviin kaikui jo kisa-alueen kuulutukset. Uusi tunneryöppy teki jo tuloaan. Äkkiä nyt vaan perille. Käsikädessä Anun ja Tiinan kanssa ylitettiin maaliviiva. Jaana juoksi kameran kanssa vierellä ja otti kuvia. Hän oli selviytynyt urakastaan upeasti. Maaliviivan ylitettyä tunne oli upean helpottunut ja itkuhan siitä sitten pääsi. Tähän asti elämäni kovin haaste ja selviydyin siitä.
 |
| Nyt sitä juotavaa! |
 |
| Me selvittiin!!! |
Lopuksi pakko tiivistää tapahtunut näin: En todellakaan ilmoittautuessani tiennyt mihin olin pääni lykännyt. Kokemuksena tapahtuma oli ikimuistoinen. On liian aikaista sanoa lähdenkö enää koskaan moiseen koitokseen uudestaan. Aika tosin kultaa muistot, niin kehutaan. Olen voittanut itseni jossain mitä en vieläkään oikein ymmärrä. Ainoa minkä tiedän, on Team Raholan yhteishenki, kaveria ei jätetä periaate ja jokaisen oma tahdon voima. Näillä eväillä voi jokainen uskaltaa haastaa itsensä lajista riippumatta.
 |
| Maratoninn päälle maistuu eväs. (Juhani ei kokannut) |
Kiitos Anu kyydistä mennen tullen sekä kaikista järjestelyistä mitä onnistunut matka vaatikin. Ja tietenkin kiitos koko meidän viisikolle mukavasta matkaseurasta sekä tuesta että pääsin maaliin asti. Isot kiitokset kuuluu myös kaikille tiimiläisille jotka olitte hengessä mukana ja tsemppasitte viestein. Myös omat läheiset antoi voimaa selviytyä matkasta ehjänä.
Niin ja ukkonen kolisteli vasta illalla kun olimme menneet jo nukkumaan, joten kelin suhteen meillä kävi mielettömän hyvä tuuri.
Paljon olisi varmaan vielä kerrottavaa tapahtuneesta mutta tunnelmista sitten lisää yhteislenkeillä.
Yksi biisi muuten kiusasi matkan varrella ja siitä kiitokset kuulu Spaddulle: elämässä on kaikenlaista jyystöö, ei ikinä, ei ikinä enäääään!! :D Näissä tunnelmissa kohti uusia haasteita, mutta nyt on levon aika. Finlandia odottaa jo nurkan takana.
Lisää kuvia tästä click!
↧
Juokse Sorvassa la 19.9.2015
Monosen Pete täyttää 50 vuotta ja Rintalan Erkki 25vuotta. Näitä herroja juhlitaan juosten Sorvan raittia lauantaina 19.9.2015 klo 10:00 alkaen.
 |
| Anun maratonilla riitti vauhtia herroilla |
Startti ja maali osoitteessa: Riihitie 3, 37120 Nokia
Tarjolla on siis tuttuun tapaan 10km, 21,1km, 30km, 42,2km ja 50km.
Reitti on 10km:n edestakainen lenkki ja luonnollisesti virallisesti mitattu.
Huoltopisteet sijaitsevat lähtö-/maalialueella sekä matkan varrella n.3km:n ja 7km:n paikkeilla. Huoltopisteet ovat ns. kylmiä, joten jokainen hoitaa itse juoman laskemisen mukiinsa jne.
Lähtö-/maalialueen huollossa on tarjolla vettä, Teho-urheilujuomaa, mehua, suolaa, sipsiä, karkkia, keksiä... siis suht. kattavasti kaikkea. Reitin huollossa on vettä ja urheilujuomaa.
Suljethan hanat aina juoman ottamisen jälkeen! Riittää juomat paremmin.
Juoksun päätyttyä jokainen merkkaa suoritusaikansa tuloslappuun itse, jos paikalla ei ole ajanottajaa.
Kisakeskuksella on suihku/sauna tarjolla. Pientä venymistä vaaditaan, koska suihkuja on vain yksi, mutta se ei ole ollut ikinä ongelma. Muistat vain, ettet lotraa, jotta muutkin pääsevät. :-)
Osallistumismaksu on 5€. Ilmoitathan tulostasi etukäteen viimeistään 16.9. Osataan varautua huoltotarvikkeisiin paremmin. Toki voit ilmaantua paikalle lauantaina. Tulethan hyvissä ajoin ennen lähtöä Sorvaan!!
Tapahtumassa noudatetaan normaaleja tieliikennelakeja!
Jokainen osallistuu tapahtumaan omalla vastuullaan!
Ilmot: Markus Ilva 050 5487661 tai ilva.markus@gmail.com
Anu Ossberg 040 8285700 tai anu.ossberg@gmail.com
↧