Keskiviikkona illalla lähdimme Sorvasta noin klo 19:30 aikoihin Markuksen kanssa liikkeelle. Veljeni heittivät meidät Tampereelle, josta matka jatkuisi klo 21:34 yöjunalla kohti Kolaria. Ensin kävimme syömässä herkulliset burgerateriat Pancho Villassa. Pääsimme lähtemään matkaan aurinkoisessa ja mukavan lämpimässä kelissä. Junamatka oli itselleni siihen mennessä pisin ja se eteni mukavasti makuuvaunussa. Itse nukuin sikeästi läpi yön ja aamulla heräsin Ylitornion kohdalla, kun Markus pyysi aamupalalle ravintolavaunuun. Tämän jälkeen olikin enää Pellon pysäkki ennen kuin olimme perillä Kolarissa noin klo 9 aikoihin.
 |
| Varo juonipaljastusta! Juhanin päässä Finisher-lippis. |
Kolariin päästyämme keli oli pilvinen ja hieman kostea, tuli melkoinen syksyinen fiilis. Junasta päästyämme parkkipaikalla olikin jo valmiina odottamassa Ylläkselle menevä bussi, joten matka jatkui sujuvasti eteenpäin. Kolarista oli Ylläkselle matkaa noin 40 kilometriä. Tie oli melkoisen vaihtelevaa ja Maisematiellä tuli alueen korkeuserot selväksi. Bussilla pääsimme kätevästi majapaikkamme, Lapland Hotel Saagan pääoven eteen. Meillä oli käytössä todella tilavat ja mukavat huoneet. Kisakeskus oli kätevästi aivan hotellimme alapuolella Ylläksen laskettelukeskuksen yhteydessä. Torstai meni lepäillessä ja kävellen ympäristöön tutustuessa tuli myös tehtyä verryttelyä edessä olevaan kisaan. Kävimme Markuksen kanssa myös gondolihissillä Ylläksen huipulla. Tuntui hieman hurjalta ajatella, että seuraavana päivänä noustaisiin tuo matka huipulle omin voimin. Illalla kävimme syömässä erittäin maistuvat pippuripihvit hotellin omassa ravintolassa. Voin suositella ravintolaa ja näitä pippuripihvejä ehdottomasti kaikille! Tämän jälkeen olikin sitten aika alkaa valmistautua seuraavana päivänä edessä olevaan kovaan koitokseen ja mennä nukkumaan.
Perjantaina kävimme aamulla syömässä maistuvan ja todella kattavan hotelliaamupalan. Tämän jälkeen kävimme hakemassa kilpailunumerot ja muut kisamateriaalit. Itse sain matkaan myös GPS-seurantalaitteen, jonka olin itselleni pienellä lisämaksulla varmistanut. Kilpailuoikeuden lunastamisesta tulikin sitten hieman yllättävän mutkikas prosessi. Piti vielä ostaa avaruuslakana, joka oli jäänyt puuttumaan ja oma kuoritakkini ei täyttänyt järjestäjän vaatimuksia. Onneksi kuitenkin kilpailukeskuksen alueen myymälöissä oli tarjontaa joka lähtöön ja kaikki loput varusteet sai hommattua kätevästi ilman ongelmia. Uudesta hyvin vettä ja tuulta kestävästä kuoritakista on varmasti paljon iloa myös muissa tulevissa tapahtumissa. Näistä muodollisuuksista selvittyämme palasimme hotellille pakkaamaan mukaan tarvittavia tavaroita ja valmistautumaan klo 18:00 starttaavalle 134 kilometrin matkalle. Itselläni lähti juomareppuun mukaan mm. vaihtovaatetta, 3 litraa urheilujuomaa, 15 geeliä, karkkia, urheilupatukoita, pähkinöitä, sidettä, rakkolaastareita, hyttysmyrkkyä ja muki. Osa tavaroista pakattiin Pallakselle ja maaliin meneviin dropbageihin. Kun kaikki oli valmista osa tiimiläisistä saapui Ylläkselle hakemaan meidän ylimääräisiä tavaroita, jotka kulkisivat heidän mukanaan maaliin Hetan kylään. Tiimistä oli mukana lyhyemmällä 55 kilometrin matkalla Anu, Eerika, Nina H., Tanja T., Tiina Hä?, Jari N., Mika, Marko S., Marko K. ja Mono. Muiden tiimiläisten saavuttua Ylläkselle he kävivät hakemassa omat kilpailunumeronsa ja muut kisamateriaalit ja tämän jälkeen menimme vielä syömään hotellin ravintolan buffettiin. Tarjolla oli kinkkupastaa, kanaa, riisiä, leipää ja erilaisia salaatteja. Jälkiruokana oli piirakkaa ja piparkakkuja. Ruokailun jälkeen muut tiimiläiset jatkoivat matkaansa kohti Hetan kylää, jossa he majoittuivat Hetan Majataloon. Heidän oma startti oli edessä seuraavana päivänä klo 12:00.
Rauhalan huoltopisteen saavutin ajassa 8:39:45 ja tässä vaiheessa matkaa maaliin oli jäljellä 75 kilometriä. Pitkä matka alkoi tehdä tehtävänsä ja väsymys tuntui päässä ja lihaksissa. Välillä tuntui aika kylmältäkin, matalasta lämpötilasta ja energiavajeesta johtuen. Juokseminen ei ollut enää kovin helppoa ja pään sisälläkin sai käydä kovaa taistelua väsymystä vastaan. Rauhalasta eteenpäin reitti oli todella vetistä, kun liikuttiin suoalueilla. Juurakkoa ja hankalakulkuista polkua riitti myös. Onneksi sain tälle välille matkakaveriksi Antin, jonka kanssa sitten taivallettiin yhdessä aamuyön tunteita loppumattomalta tuntuvaa matkaa kohti Pallasta. Tässä kohtaa reittiä olikin sitten varmaan kaikkein vaikeimmat hetket ja useamman kerran mietti, että jättäisikö vaan koko homman kesken Pallaksella. Ajattelin kuitenkin sitten, että vedetään maaliin asti vaikka väkisin, jos ei tule mitään isompia ongelmia. Laskin, että 30 tunnin aikaraja alittuu edelleen helposti vaikka kävelisin koko loppumatkan maaliin. Noin 80 kilometrin alkupätkä oli melko teknistä ja välillä aika kapeaakin polkua ja hienoja maisemia riitti paljon. Viime vuoteen verrattuna oli iso plussa, kun välillä näki ihan kunnolla ympärilleen ja aurinko paistoi. Viime vuonna olikin melko myrskyinen, sateinen ja pilvinen keli koko 55 kilometrin matkan ajan.
 |
| Nynnäkyy |
 |
| Rakkaa. Rakoilta ei voinut vättyä. ;-) |
 |
| Lapin akka yritti liftata kyytiin |
Viimeiset 13 kilometriä meni sitten helpommin, kun oli tasainen alusta ja tässä kohtaa alkoi sitten näkyä jo enemmän muitakin juoksijoita. 55 kilometrin juoksijoita alkoi olla samassa kohtaa reittiä. Petekin oli tullut tsemppaamaan reitille ja muutenkin liikkeellä oli paljon katsojia kannustamassa juoksijoita. Kannustus siivitti mukavasti matkaa eteenpäin. Viimeiset 5 kilometriä asvaltilla tulin pääasiassa täysillä juosten kohti maalia. Tässä kohtaa jalat toimi jälleen yllättävän hyvin ja tunnelma oli korkealla, kun tiesi maalin lähestyvän. Maaliin saapuminen olikin sitten huikea kokemus, kun sinne oli vedetty oikein punainen matto loppupätkälle kohti maalialuetta.
Fiilis oli mitä parhain, kun matkan oli selvittänyt läpi ja ilman mitään vakavampia ongelmia. Koko matkaan meni aikaa 26:09:49 ja aika riitti 51. sijaan miesten sarjassa. Matkan aikana kertyi yhteensä 3753 nousumetriä. Maalissa Hetan kylässä sain Nuts Ylläs Pallas 134 Finisher lippiksen ja pienen Nuts Ylläs Pallas mitalikorun. Tässä yhteydessä tuli myös nautittua aina niin herkullista mustikkakeittoa. Maalialueella oli suihku- ja saunamahdollisuus ja sieltä löytyi myös palju. Hyvin pian maaliin tultuani myös Tiina saapui maaliin ja yhdessä menimmekin sitten tapaamaan Markusta, joka oli joutunut ensiapuun energiavajeen ja heikon olon vuoksi. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin ja Markus pääsi sieltä pois levon ja nesteytyksen jälkeen. Tämän jälkeen hain omat varusteeni maalialueen varustesäilytyksestä ja kävin syömässä maalissa tarjolla ollutta riistakeittoa. Tämän jälkeen olikin aika siirtyä Hetan Majataloon, johon majoituimme Hetassa. Pikku hiljaa majapaikkaan alkoi virrata enemmänkin meidän juoksijoita. Kävin saunassa ja suihkussa ja sitten olikin aika lähteä paikalliselle grillille hakemaan hampurilaisateriat. Myöhäisessä vaiheessa iltaa tuo olikin enää ainoa ruokapaikka, joka koko Hetassa oli auki. Hieno päätös jatkaa aukioloaikaa, kun tapahtumaviikonloppuna varmasti asiakkaita riittää. Tämän jälkeen olikin sitten kyllä jo aivan loppu, kun oli tullut valvottua lähes 40 tuntia putkeen. Uni tuli todella helposti.
Sunnuntaina aloitimme kahden auton voimin pitkän kotimatkan kohti etelää. Jalat olivat todella jäykät ja kävely melkoisen vaikeaa alkuun. Sopivasti taukoja pitäen matka eteni kuitenkin kohti kotia. Nokialla olimme jälleen klo 23 jälkeen sunnuntai-iltana. Kaiken kaikkiaan todella upea ja rankka reissu. Nyt tällä hetkellä ei ole riittävästi motivaatiota lähteä noin pitkään polkujuoksuun, mutta eiköhän aika jälleen kultaa muistot. Seuraava tavoite ultramatkoilla on lokakuussa Wihan Kilometrien 100 kilometrin juoksu ja siellä olisi tavoite parantaa viime vuoden suoritusta. Kiitos paljon kaikille mukana olleille tiimiläisille, kanssajuoksijoille, kannustajille ja matkan aikana tsemppiviestejä lähettäneille! Erityiskiitos Markukselle, jonka kanssa teimme tämän vielä pidemmän matkan! Olette mahtavaa porukkaa!